Varmista ensi kevään siemenperuna (20.10.08)

Oman siemenlisäyksen sadon siemenkelpoisuus kannattaa tutkia hyvissä ajoin. Viime kesän poikkeusoloissa oma lisäys monin paikoin tuotti satoa, joka ei ole kelvollista siemenperunaksi. Sateisilla alueilla varsinkin tyvi- ja märkämätä voivat muodostua ongelmiksi. Myös rutto saattaa tuottaa yllätyksiä, samoin seittirupi sekä virustaudit heikentävät siemenlisäysten käyttöarvoa siemeneksi.

Yleiskuvan käyttösiemenen kunnosta saat pyytämällä esim. maaseutukeskuksesta varastotarkastuksen. Voit toimittaa käyttösiemeneksi aiotusta sadosta myös näytteen Perunantutkimuslaitokselle virustestauksen sisältävään neuvonnalliseen kuntoarvioon. Ohjeet näytteen otosta ja toimittamisesta saat ottamalla yhteyden Perunantutkimuslaitoksen laboratorioon (puh. 03 616 3011).

Tee tilaus ajoissa uudesta siemenperunasta, jos siemeneksi aikomasi oman lisäyssadon kunto ei ole enää siemenperunaksi kelvollista. Viime kesän vaikeat kasvuolot keskittyivät erityisesti siementuotantoalueille, ja osasta lajikkeita tiedetään jo nyt olevan puutetta. Muutamissa lajikkeissa tilanne on jo nyt sellainen, että siementä ei ensi talvena ole saatavissa.

Kun siemenperunasta on niukkuutta, markkinoille tulee myös tuontisiementä. EU-vaatimusten mukaisista kasvinsuojelusäädöksistä huolimatta tuontisiemeneen liittyy suuria kasvinsuojelullisia riskejä, jotka on syytä ottaa vakavasti huomioon hankintapäätöksen harkinnassa.

Takaisin alkuun

Varastointi alkaa lämpökäsittelyllä (26.9.08)

Ensimmäiset viikot perunavarastossa on tarkoitettu perunan lämpökäsittelyyn, jolloin nostossa ja sadon varastoon siirrossa syntyneet perunan vioittumat saavat pinnalleen maltoa suojaavan uuden korkkikerroksen. Korkkeutumisen käynnistämiseksi varaston lämpötila on neljän ensimmäisen päivän aikana vähintään +10 °C. Lämpökäsittelyn kokonaispituus on 2–3 viikkoa, tavoitelämpötila +12–15 °C ja tuuletus melko niukka, mutta kuitenkin sellainen, että irtoperunavarastossakaan alimmat perunat eivät pääse kärsimään happivajausta. Myös varastoilman suhteellisen kosteuden pitäminen korkeana edistää perunan pintahaavojen umpeutumista.

Lämpökäsittelyä ei saa tehdä tyvi- tai märkämädän saastuttamalle sadolle. Jos tällaista perunaa joudutaan varastoimaan, lämpötila lasketaan mahdollisimman nopeasti +4 °C:een. Kokonaisuuden kannalta olisi parasta, että tällaista satoa ei viedä lainkaan varastoon, vaan se markkinoidaan pois suoraan pellolta. Varastossa pilaantumisen uhan lisäksi tautisen erän lajittelu saastuttaa käsittelytilat ja -välineet.

Lämpökäsittelyn jälkeen perunavaraston nopeaan jäähdyttämiseen ei ole mitään välitöntä kiirettä. Perunan itämislepo alkaa purkautua vasta marras–joulukuussa, ja terveen perunasadon jäähdyttäminen lopulliseen noin +4 asteen varastolämpötilaan voidaan huoletta aloittaa vasta loka–marraskuun vaihteessa. Tuolloin yölämpötilat ovat yleensä jo riittävän matalia pudottamaan varaston lämpötilan hallitusti. Myös riskit äkillisten lämpöjaksojen aiheuttamilta varastojen lämpiämisiltä ovat enää hyvin vähäisiä.

Perunasadon säilyvyydelle talven aikana alkutalven lämpöpiikit ovat huomattavasti tuhoisampia kuin varaston pitäminen lämpimänä pitkään nostokauden ohi ja hidas, tasainen lämpötilan pudottaminen. Lämpötilan voimakas vaihtelu varastossa lisää hengitystä, hiilidioksidin muodostumista, kondenssiveden syntymistä ja sokereiden muodostumista. Nämä puolestaan lisäävät harmaahilsettä, heikentävät perunan sisäistä laatua, murtavat itämislepoa jne.

Takaisin alkuun

Perunan nostot loppusuoralla (26.9.08)

Perunan nostokausi käynnistyi syyskuun alussa suuressa osassa maata sateiden takia kangerrellen. Sää muuttui vihdoin viime viikolla poutaiseksi, ja nostot ovatkin edenneet nyt niin joutuisasti, että suuri osa varastoitavasta perunasta alkaa olla nostettuna. 

Perunan nostoja ei kannata enää viivyttää, vaan jokainen vähänkin nostoon kelvollinen päivä on syytä käyttää hyväksi sadonkorjuun viemiseksi nopeasti loppuun. Lokakuuhun siirryttäessä yöpakkasten riski kasvaa huomattavasti, ja muutoinkin varastoon tai aumaan tuotavalle perunalle riittävän korkeat lämpötilat ovat yhä vaikeammin saavutettavissa. Lisäksi syyskuun puolivälin hallayöt pysäyttivät perunakasvustojen viimeisenkin kasvun.

Tässä vaiheessa vielä lämmin varastokin on parempi säilytyspaikka kuin perunapenkki, jossa koleuden ja sateiden sekä hallan ränsistyttämä varsisto ei enää suojaa perunoita pakkaselta. Jos pakkanen kohmettaa penkin harjan, pinnassa olevat mukulat saattavat paleltua. Haitallisinta on toistuva jäätyminen ja sulaminen.

Takaisin alkuun

Varastoperunan nosto iltapäivään (18.9.08)

Syysaamut ovat varsinkin pakkasöiden jälkeen lähelle puolta päivää kylmiä ja kosteita. Kylmässä nostettu peruna mustelmoituu herkästi. Vaurioituneet mukulat ovat myös herkkiä bakteeri- ja sienitautisaastunnoille. Varastoitavan tai aumattavan perunan nosto kannattaa keskittää iltapäivän puolelle, kun ilma on lämmennyt vähintään +5 asteeseen. Mahdollisuuksien mukaan nostoa jatketaan sitten pidempään illasta. Jos varsisto on ollut hyvin rehevä, pakkasen tuhoamaakin varsimassaa kannattaa vähentää mekaanisella murskaamisella muutama päivä ennen nostoa tai nostokoneen omalla varsisilppurilla.

Takaisin alkuun

Multa suojaa perunaa nostossa (15.9.08)

Märkänäkään syksynä seulaelevaattorin haittoja ja tärytystä ei ole syytä käyttää eikä nostonopeutta ei kannata hidastaa vain siksi, että kaikki lajittelutasolle nouseva multa ehdittäisiin erotella pois perunan joukosta. Lämpimiin edellisvuosiin verrattuna perunassa on nyt huomattavasti heikompi kuori, joka kestää huonosti nostoa. Myös kuoren alainen mallon solukko sietää heikosti iskuja ja vaurioituu herkästi jokaisessa törmäyksessä tai pudotuksessa. Myöhemmin lajittelussa ja kauppakunnostuksessa nostossa syntyneitä mustelmia ja muita kuoren alle syntyviä kolhuja on erittäin vaikea enää havaita.

Nostossa multa on perunan paras suoja kolhuja vastaan. Mullan tulisi erottua nostokoneessa vasta seulaelevaattorin yläosassa. Multakokkareiden tai muutaman varrenkappaleen joutuminen perunan mukaan varastoon haittaa vähemmän kuin perunoiden runsas mustelmoituminen tai muu kolhiutuminen. Korjuukoneen lajittelutasolla on mullanerottelun sijaan tärkeämpää poistaa mahdollisimman hyvin perunan joukosta pilaantuneet ja vihertyneet mukulat.

Perunan vioittumien minimoimiseksi pudotuskorkeudet tulee rajoittaa kovalle pinnalle 20 senttiin. Pudotukset perunan päällekään eivät saisi ylittää 50 cm korkeutta. Varastoitavan perunan nostossa korjuukoneen säiliön tyhjennyksissä laatikoihin on syytä käyttää aina pudotuksen vaimentimia ja perävaunuissa pohjalla pehmusteita.

Takaisin alkuun

Maltokaariviroosi (12.9.08)

Elo-syyskuun vaihteesta alkaneen viileän sääjakson seurauksena maltokaariviroosin mukulaoireita näkyy jo siellä, missä tartuntoja on tapahtunut kesän aikana. Vähänkin oireilevat ruokaperunaerät kannattaa toimittaa käyttöön pian, sillä maltokaariviroosin merkit väistämättä etenevät varastoinnin aikana syvemmälle maltoon.

Maltokaariviroosin tunnistaa siitä, että ruskeita kaaria tai renkaita kehittyy mukulaan aluksi kuoren alle ja varastoinnin kuluessa ne etenevät syvemmälle maltoon. Vain osa lajikkeista oireilee. Herkimpiä lajikkeita ovat Matilda, Nicola, Sabina, Siikli, Timo, Van Gogh ja Velox.

Takaisin alkuun

Varastoon nosto (9.9.08)

Tuleentuvien perunakasvustojen nostoja ei ole syytä viivyttää. Etenkin siemenperuna kannattaa nostaa heti, kun kuori kestää käsittelyn. Näin mukuloihin ei ehdi muodostua seittirupea. Varastoitava peruna tulisi pääosin saada ylös 20.–25. syyskuuta mennessä. Aumattavan tärkkelysperunan nosto puolestaan kannattaa keskittää syyskuun kahdelle viimeiselle viikolle.

Varastoon ja tärkkelysperuna-aumaan viedään vain tervettä ja ehyttä perunaa. Vedestä kärsineet tai muutoin heikkokasvuiset pellon kohdat nostetaan erikseen sekoittamatta satoa terveisiin varastossa tai tärkkelysperuna-aumassa.

Takaisin alkuun

Sadon alkukuivaus (9.9.08)

Perunasadon alkukuivaus heti noston jälkeen on erityisen tärkeää kosteana syksynä. Alkukuivauksella varmistetaan, että perunan pinnalle laskeutuneet ruttoitiöt eivät kehity mukularutoksi. Alkukuivaus vähentää myös harmaahilsettä ja bakteeritauteja. Alkukuivauksella varastotappioita pystyy alentamaan jopa 10–20 %.

Varastossa kuivaus ei ole riittävän nopeaa, vaan peruna kuivataan välittömästi noston jälkeen ennen varastoon siirtoa erillisellä tehokkaalla puhaltimella laatikoissa tai perävaunussa.

Märällä kelillä nostettaessa perunan ohella laatikoihin tulee myös runsaasti multaa. Erittäin multaiset laatikolliset kannattaa alkukuivatuksen jälkeen lajitella kevyesti liian mullan poistamiseksi. Näin varmistetaan osaltaan perunan säilyminen varastossa hyvälaatuisena.

Takaisin alkuun

Tautien torjunta nostovaiheessa (26.8.08)

Ruttoruiskutusten jatkaminen on tarpeen enää myöhäisimmillä lajikkeilla. Elokuun lopulla 10 - 12 päivän ruiskutusväli on riittävä. Viimeiseen ruiskutukseen käytetään lyhyen varoajan valmisteita Shirlania tai Ranmania, jotka antavat parhaan suojan myös mukularuttoa vastaan. Perunan nosto aloitetaan 1 - 2 viikon kuluttua viimeisestä ruiskutuksesta. Mikäli ruokaperunan kasvustossa on ruttoa, varsisto on varminta hävittää kemiallisesti 10 - 14 päivää ennen nostoa. Sillä estetään mukularuttotartunta nostossa. 

Seittirupea alkaa kehittyä mukuloiden pinnalle perunanvarsien kuoltua, mikäli tautia pellossa esiintyy. Sen vuoksi siemenperuna nostetaan heti, kun kuori kestää käsittelyn; aikaiset lajikkeet 7 pv - myöhäiset noin 14 pv varsistonhävityksen jälkeen. Noston jälkeen sadon pikainen alkukuivaus estää varastotautien puhkeamista ja parantaa kaiken kaikkiaan sadon säilyvyyttä. 

Sateisen keskikesä on suonut otolliset olot maltokaariviroositartunnoille. Taudinoireita on tänä kesänä tavattu paikoin jo elokuun alkupuolella. Herkillä lajikkeilla oireita voi hyvinkin näkyä jo nostossa.

Takaisin alkuun

Hukkunut perunapelto (8.8.08)

Varsinkin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla tämän kesän runsaat sateet ovat hukuttaneet paikoin perunamaita. Veden alle jääneissä penkeissä perunaa uhkaa tukehtuminen liikakosteuteen ja ilmanpuutteeseen. Perunan juuristo kestää vettä pari päivää. Uudet, kehittyneet mukulat tukehtuvat jo muutamassa tunnissa. Veden vaivaamissa paikoissa onkin odotettavissa perunan laatuongelmia, joten sato kannattaa korjata näiltä paikoilta erillään muusta sadosta. Pahimmin veden alle jääneillä alueilla sato on jo menetetty, vaikka varsistossa onkin vielä eloa.

Veden alle jääneillä mailla on syytä tutkia pikaisesti mukuloiden tila penkissä, sillä kohtuullisen elinvoimaisestakin varsistosta huolimatta perunat voivat olla jo täysin mätiä. Jos veden mädättämät mukulat ovat rajautuneet vain pienelle alueelle, lohkon muun osan sadon varmistamiseksi kasvustossa kannattaa pitää keskeytymätön ja kattava ruttosuoja kokonaisuudessaan nostoon saakka. Vasta siinä tilanteessa, kun viljelmän sato alkaa pääosin olla menetetty, rutontorjunta ja muut sadon ja sadonkorjuun varmistamiseen tähtäävät viljelytoimet on syytä jättää tekemättä turhien kustannusten välttämiseksi.

Märkyydestä kärsineillä pelloilla perunaruton ohella myös tyvi- ja märkämätä saattavat muodostua ongelmaksi. Mikäli kasvustossa esiintyy tyvimätää, kannattaa arvioida perkaamisen tarkoituksenmukaisuus. Jos tyvimätää on suunnilleen enintään yhdessä sadasta yksilöstä (1/100), perkaaminen vielä kannattaa. Jos tautisten määrä on yli 1/50, perkaus muodostuu niin työlääksi, että varastoinnin sijaan sadolle on syytä etsiä muita käyttötarkoituksia. Myös maltokaariviroosin esiintymiseen on varauduttava niillä maltokaariviroosin saastuttamilla alueilla, joilla mukulanmuodostusvaiheessa esiintyi runsaita sateita.

Takaisin alkuun

Satoarvion aika (3.8.08)

Etelä-Suomen aikaisin istutetuilla perunaviljelmillä kasvustot alkavat päätellä kukintaansa, joten niillä alkaa olla oikea aika käydä tekemässä arvio sadon kehityksestä ja soveltuvuudesta suunniteltuun käyttötarkoitukseen. Koenostossa selvitetään mukulaluku ja saadaan arvio tulevasta satotasosta. Lisäksi tulevat ilmi mahdolliset laatuun vaikuttavat yllätykset kuten rupi. Koenoston avulla voidaan myös haarukoida tulevaa nostoajankohtaa.

Satoarviota varten nostetaan perunat kahdelta rivimetriltä 2–3 kohdasta/hehtaari lohkon keskimääräistä kasvustoa kuvaavista paikoista. Nostettu sato punnitaan ja lasketaan hehtaarisadoksi käyttäen rivivälin mukaista muuntokerrointa. Lopullisen sadon arvioimiseksi mitattuun satoon lisätään arvioitu lisäkasvu. Kukinnan loppuvaiheessa lisäkasvu on noin 800 kg/ha päivässä. Tämän jälkeen lisäkasvu jatkuu noin puolentoista viikon ajan tasolla 500 kg/ha päivässä ja vielä viikosta vajaaseen kolmeen viikkoon noin 300 kg/ha tasolla.

Takaisin alkuun

Siemenperunan varsistohävitys (31.7.08)

Varhaisimmilla käyttösiemen- ja siementuotantoviljelmillä alkaa lähestyä nostoon valmistautuminen. Siementuotannossa varsistohävitys on tärkeä vaihe noston valmistelussa, mutta siemensatoa ei kannata pilata ennenaikaisella varsistonhävityksellä. Vielä aktiivisessa kasvussa olevan perunavarsiston tuhoaminen tuottaa sadon, jossa mukuloiden elintoiminnot ovat varastoon vietäessä vilkkaita. Tuloksena on huonosti säilyvä ja helposti varastossa itävä sato.

Siemenperunaviljelmälläkin varret hävitetään vasta, kun perunakasvustossa on selvät luontaisen tuleentumisen merkit. Varsistohävitys tehdään joko mekaaniskemiallisesti tai kemiallisesti. Jos kasvusto ei ole ennen varsiston hävittämistä alkanut vielä kunnolla tuleentua, pelkkä mekaaninenkin varsien poisto voi vioittaa perunaa. Mekaanis-kemiallisessa varsistohävityksessä osa kasvustosta (50-70 %) poistetaan mekaanisesti, ja jäljelle jäänyt varsisto käsitellään sen kuivahdettua 1-2 vrk:n kuluttua kemiallisesti. Perunasato nostetaan viimeistään kahden viikon kuluttua varsiston hävityksestä. Nosto pitkittäminen varsiston hävityksen jälkeen lisää erityisesti seittirupea, mutta myös mm. harmaahilsettä ja phoma-kuivamätää.

Takaisin alkuun

Munaitiöt (25.7.08)

Maassa pitkään säilyvistä munaitiöistä on muodostunut merkittävin perunaruton leviämistapa sen jälkeen, kun perunaruton vanhan pariutumistyypin A1 rinnalle Suomeenkin saapui 1990-luvun alussa uusi A2-pariutumistyyppi. Keskenään risteytyessään A1 ja A2 -pariutumistyypit tuottavat suvullisia munaitiöitä. Esimerkiksi tämän kesän ruttohavainnoita valtaosa on alkanut paikallisesti maassa säilyneitä munaitiöistä.

Perunaruton esiintymisestä tehtyjen kartoitusten mukaan perunaruton molempien pariutumistyyppien (A1 ja A2) esiintyminen on meillä jo niin yleistä, että ruttoisessa perunakasvustossa munaitiöiden muodostumiseen on suuri riski aina, kun samassa lehdykässä olevat ruttolaikut laajentuvat koskettamaan toisiaan. Ruttoisten varsi- ja lehtijäänteiden kanssa munaitiöt päätyvät maahan ja säilyvät siellä saastutuskykyisinä ainakin neljä vuotta. 

Tehokkain keino munaitiöitä vastaan on niiden syntymisen estäminen. Tavanomaisessa viljelyssä munaitiöiden synty voidaan estää kattavan ruttosuojan ylläpitämisellä. Luomuviljelyssä hävitetään perunanvarsisto, kun rutto on tuhonnut 10% lehtien pinta-alasta, eli keskimäärin joka viidennestä lehdykästä löytyy ruttolaikku.

Takaisin alkuun

Ruttosuoja pidettävä aukottomana (18.7.08)

Viimeisimmät viestit kertovat, että perunaruttoa löytyy jo lähes kaikkialla perunantuotantoalueilla, osittain vasta taimettuneissakin kasvustoissa. Toisaalta paikoin varsinkin Pohjanmaalla sateet ovat vaikeuttaneet perunarutontorjuntaa.

Pääosassa viljelmiä perunavarsiston kasvu on nyt voimakkaimmillaan ja sadonmuodostus vasta aivan aluillaan. Kostea sää suosii ruton leviämistä, joten torjuntaruiskutuksia on tehtävä 5–7 päivän välein eli liki pitäen aina, kun pellolle sateiden välissä pääsee.

Takaisin alkuun

Siemenperunan kirvatorjunta (14.7.08)

Viljakasvustoissa on käynnissä tähkän-/röyhynmuodostus. Samalla varsi korsiintuu, ja viljoissa tähän saakka majailleet kirvat alkavat etsiytyä muualle. Siemenperunaviljelyksille päätyessään kirvat siirtävät tehokkaasti virustauteja sairaista kasvustoista terveisiin. Tehokkain tapa estää kirvoja levittämästä viruksia on suojata perunakasvustot Sunoco –öljyruiskutuksin. Ruiskutukset on aloitettava heti kirvojen ilmaannuttua, ja niitä on jatkettava kukintavaiheeseen asti. Öljyn voi myös ruiskuttaa yhdessä rutontorjunta-aineen kanssa.

Takaisin alkuun

Peruna-ankeroinen tunnistettavissa (14.7.08)

Eteläisessä Suomessa tehoisan lämpötilan summa on lähestymässä 600 °Cvrk:n rajaa, mikä merkitsee, että peruna-ankeroisen kystat ovat kehittyneet tunnistettavan kokoisiksi. Jos perunakasvustosta löytyy enemmän tai vähemmän kraaterin muotoisia kitukasvuisia laikkuja, joissa juuret ovat lyhyet ja haaroittuneet ja kasvi näyttää kärsivän veden puutteesta, on syytä epäillä peruna-ankeroista. Saastunnan aiheuttajana on todennäköisimmin keltaperuna-ankeroinen, josta maassamme on pysyvä kanta, mutta valkoperuna-ankeroislöytöjen jälkeen senkään mukanaolo ei ole poissuljettu. Molemmilla on samantyyppinen elinkierto.

Peruna-ankeroinen on noin 0,5 mm pitkä sukkulamato, joten sitä ei havaita paljain silmin. Tunkeuduttuaan perunan juureen naaras paisuu lukuisia toukkia sisältäväksi kystaksi, joka on halkaisijaltaan noin 1 mm. Aluksi kystat ovat vaaleita ja havaittavissa juuriin sekä hyvin runsaassa esiintymässä myös rönsyihin ja mukuloihin kiinnittyneenä. Myöhemmin keltaperuna-ankeroisen kystat kellastuvat, kun valkoperuna-ankeroisen kystat pysyvät lähes valkoisina. Syksyyn mennessä kummankin lajin kystat tummuvat lähes mustiksi, irtoavat ja jäävät maahan lisääntymiskelpoisena useiksi vuosiksi.

Oireileva kasvusto on syytä tutkina nostamalla perunayksilöitä maasta. Sekä kelta-  että valkoperuna-ankeroinen on vaarallinen kasvintuhooja, josta on ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaisille.

Takaisin alkuun

Rutontorjunta-aineet (10.7.08)

Ennen perunan kukintaa tehtäviin ruiskutuksiin soveltuu parhaiten valmiste, joka suojaa myös ruiskutuksen jälkeistä uutta kasvua. Sellaisia ovat Epok, Ridomil, Ranman, Revus, Acrobat, Curzate, Sereno, Tanos, Tyfon ja Tattoo. Revus soveltuu hyvin varhaisperunan rutontorjuntaan, koska sen varoaika on vain kolme päivää.

Paikoissa, joissa pahkahome, toiselta nimeltään varsikuolio, on vaivannut edellisvuosina, rutontorjunnan voi aloittaa Shirlanilla tai Epokilla. Myös Amistar tehoaa pahkahomeeseen. Shirlania käytettäessä ruiskutusväli on pidettävä lyhyenä, 4 – 5 päivänä, koska valmiste ei suojaa ruiskutuksen jälkeen kasvaneita lehtiä.

Maatartuntalohkoilla voi käyttää Epokia tai Ridomilia kerran ohjelman alussa puhdistamaan piilevän ruton kasvustosta. Sen jälkeen torjuntaa jatketaan muilla valmisteilla. Epokia ja Ridomilia ei saa käyttää pohjavesialueilla eikä High Grade -alueella. Harvoin käytettynä Epok ja Ridomil Gold ovat tehokkaita, sillä ne tappavat ruton kasvin sisältä. Toistuvassa käytössä rutto kykenee sopeutumaan, minkä seurauksena metalaksyyli menettää tehonsa. 

Kosketusvaikutteisista valmisteista Dithane, Penncozeb, Tridex ja Trimangol ovat edullisia perusaineita kukinta-ajan ja kukinnan jälkeisiin ruttoruiskutuksiin. Useat rutontorjunta-aineet suojaavat myös lehtipoltteelta, jonka torjunta-ajankohta on heinäkuun loppupuoliskolla. Electis ja Amistar ovat tehokkaita; myös Tanos, Sereno sekä mankotsebivalmisteet suojaavat kohtalaisesti lehtipoltteelta. Tanosin käyttöaika painottuu torjuntaohjelman alkupuoliskolle, sillä se imeytyy parhaiten nuoriin lehtiin. Ranman ja Shirlan suojaavat hyvin mukularutolta, ja lyhyen varoaikansakin puolesta ne sopivat viimeisiin ruiskutuksiin.

Torjunta-aineiden käyttöohjeet löydät EVIRAn torjunta-ainerekisteristä.

Takaisin alkuun

Rutto itiöi Etelä-Suomessa (9.7.08)

Maatartunnasta puhjennutta perunaruttoa on tavattu viime päivinä useasta paikasta Etelä-Suomessa.  Kostealla säällä rutto leviää edelleen, joten Etelä-Suomessa perunakasvustojen suojaamisella on kiire.

Ruttoruiskutukset on tarpeen aloittaa Pohjois-Pohjanmaata myöten, sillä ruttoa voi löytyä  lähipäivinä jo Pohjanmaan ja Keski-Suomen korkeudelta.  

Takaisin alkuun

Lisätypen antaminen perunakasvustoon (4.7.08)

Monilla alueilla on maatalouskaupoissa tarjolla viljanviljelijöille lehtivihreämittauksia SPAD-tekniikalla viljakasvustojen typpitilan seurantaan ja mahdollisen lisälannoitustarpeen määrittämiseen. Perunalla SPAD-mittauksien lukuarvoja ei voi suoraan siirtää lannoitustarpeeksi. Jos istutuksessa on kuitenkin perustettu ns. typpi-ikkunoita (3–5 ikkunaa/lohko), joissa typpilannoitus on esimerkiksi 30–50 kg/ha yli lohkolle käytetyn tason, typpi-ikkunoiden ja normaalisti lannoitetun kasvuston SPAD-lukemien avulla saadaan esille mahdollinen lisätypen tarve tästä aukeavalla laskurilla.

SPAD-arvojen määritykseen kerätään noin kaksikymmentä päätelehdykkää ylimmistä täysin kehittyneistä lehdistä (= 4. ylimmät lehdet) erikseen sekä normaalisti lannoitetusta kasvustosta että lannoiteikkunoista. Typpi-ikkunoiden puuttuessa etsitään lohkolta muuta kasvustoa selvästi rehevämpiä ja tummemman vihreitä kohtia, joista mitataan SPAD-lukemat peruslannoituksen vertailuarvoksi. Lisätyppitarpeen laskennassa typpieroksi otetaan 30 kg/ha. Typpierona voidaan käyttää myös sitä erotusta, joka muodostuu keväällä annetun typpilannoituksen ja ympäristötuen salliman suurimman typpilannoitusmäärän välille.

Tavoitteena on, että kasvuston SPAD-lukema on vähintään 95 % typpi-ikkunan väriarvosta. Perunasadon kannalta ensimmäinen kriittinen vaihe on mukulanmuodostuksen alku, joka lähestyy pisimmällä kehityksessä olevilla lohkoilla. Toinen kriittinen vaihe on täyskukinnan kynnyksellä, mukulasadon lisäkasvun alkuvaihe, joka osuu yleensä suunnilleen toisen–kolmannen rutontorjuntaruiskutuksen aikoihin.

Jos laskuri osoittaa typen täydennystarvetta eikä ympäristötuen typpiraja tule vielä vastaan, typpitäydennyksenä annetaan ruttoruiskutuksen yhteydessä (ei kuitenkaan Epokin tai Tattoon kanssa) lehtilannoitteena kaliumnitraattia, magnesiumnitraattia, typpiliuosta tai ureaa enimmillään 5–7 kg/ha N vastaava määrä ruiskutuskertaa kohden. Kaliumnitraatti sopii erityisesti tilanteisiin, joissa pellon heikon kalitilan seurauksena on tarvetta myös täydentävään kalilannoitukseen. Lannoitus on tehtävä ennen kukinnan päättymistä.

Takaisin alkuun

Koloradonkuoriainen voi levitä tuulten mukana (3.7.08)

Koloradonkuoriaista ei ole tänä vuonna vielä löytynyt Suomesta, mutta kuoriaisten leviämisriski kaakkoistuulten mukana on nyt suuri. Lisää aiheesta on EVIRAn tiedotteessa.

Takaisin alkuun

Ruttoa voi jo löytyä (3.7.08)

Aikaisin taimettuneilta maatartuntalohkoilta voi jo löytyä perunaruttoa. Riskipaikkoja ovat perunalohkot, joilla jonakin neljästä viime vuodesta on esiintynyt ruttoa, koska rutto on saattanut säilyä pellossa. MTT:n Kasvinsuojelu Jokioisissa pyytää ilmoittamaan kesän ensimmäisistä ruttohavainnoista puhelimitse 03 - 4188 2543 tai sähköpostitse tuomas.mikkola@mtt.fi. Havainnoista on paljon apua valtakunnallisessa ruttoseurannassa. Maksuttomasta internetlinkistä www.web-blight.net pääsee seuraamaan ensimmäisiä ruttoesiintymiä Pohjois-Euroopassa. 

Takaisin alkuun

Rutontorjunta alkamassa (3.7.08)

Etelä-Suomessa rutontorjunta on tarpeen aloittaa jo. Pohjoisempana peruna on monin paikoin vielä taimiasteella, joten sen luonnollinen ruttoruiskutusten aloitusajankohta olisi vasta heinäkuun puolivälissä. Sateiden vuoksi ruttoruiskutuksia on kuitenkin varauduttava aikaistamaan koko perunantuotantoalueella, jottei ruton maatartunta pääse yllättämään.

Ennen perunan kukintaa tehtäviin ruiskutuksiin soveltuvat parhaiten aineet, jotka suojaavat myös ruiskutuksen jälkeistä uutta kasvua. Sellaisia ovat kahden tehoaineen valmisteet (ei Electis) sekä Ranman. Paikoissa, joissa pahkahome, toiselta nimeltään varsikuolio, on vaivannut edellisvuosina, rutontorjunnan voi aloittaa Shirlanilla tai Epokilla. Myös Amistar tehoaa pahkahomeeseen. Shirlania käytettäessä ruiskutusväli on pidettävä lyhyenä, 4–5 päivänä, koska valmiste ei suojaa ruiskutuksen jälkeen kasvaneita lehtiä.

Takaisin alkuun

Sateen hajottamat penkit kannattaa mullata (3.7.08)

Perunantuotantoalueilla vettä on satanut viime viikkoina riittävästi, paikoin jopa liikaakin. Rankat ukkoskuurot saattavat kohdalle osuessaan kas­tella peruna­maat niin perusteellisesti, että perunan kasvu kärsii. Sateiden liottamissa penkeissä perunaa uhkaa tukehtuminen liikakosteuteen ja ilman puutteeseen. Perunan juuristo kestää vettä pari päivää. Uudet, kasvamassa olevat mukulat tukehtuvat jo muutamassa tunnissa.

Alavimmilla mailla painanteisiin kertynyt vesi on syytä johtaa nopeasti pois. Jos sateet vievät mennessään penkitkin, ne on yritettävä palauttaa multaamalla heti, kun pellolla pääsee kunnolla liikkumaan. Multaaminen palauttaa penkkien muodon ja ilmanvaihdon sekä pehmittää vakojen pohjat jälleen vettä läpäiseviksi. Rankkasateiden hajottamien penkkien paikkausmultaus kannattaa vielä kasvuston myöhäisessäkin kehitysvaiheessa. Paikkausmultauksessa maata nostetaan penkin kylkiin – ei enää penkin päälle.

Takaisin alkuun

Nopeasti kehittyvä perunakasvusto tarvitsee vettä (19.6.)

Etelä-Suomessa peruna on hyvin taimella. Pohjoisempana toukokuun lopulla istutettu peruna taimettuu juhannukseen mennessä. Toukokuun alussa istutettu peruna kasvaa jo vartta, ja myöhemmät istutuksetkin kehittyvät nyt nopeasti.

Suurella osalla perunantuotantoaluetta viimepäivien sateet tulivat tarpeeseen. Perunan vedensaannin kannalta erityisen tärkeä jakso on taimettumisen ja kukinnan välinen aika, jolloin rönsyt ja mukulanalut kehittyvät. Taimettumisen jälkeinen riittävä maan kosteus takaa runsaan mukulaluvun ja suojaa ruvelta. Seisova vesi pitää kuitenkin johtaa nopeasti pois pellolta, sillä veden alle jäänyt peruna tukehtuu parissa päivässä hapen puutteeseen.   

Takaisin alkuun

Runsaat sateet herättävät perunaruton (19.6.)

Perunaruton puhkeaminen on mahdollista kesä–heinäkuun vaihteessa maatartuntalohkoilla, joilla kesäkuun puolivälin jälkeiset runsaat sateet ovat kastelleet maan ja perunataimiston läpimäriksi. Maatartunnan riski on olemassa lohkoilla, joilla ruttoa on esiintynyt yhtenäkin vuonna kuluneen neljän vuoden aikana. Maatartunnan riskilohkoilla ruttoruiskuiskutukset on tarpeen aloittaa viikon kuluessa sadejakson alkamisesta.

Takaisin alkuun

Koloradonkuoriaisriski tavanomaista pienempi (19.6.)

Alkukesän viileä sää hidastuttanee talvehtineiden koloradonkuoriaisten kehitystä. EVIRAn arvion mukaan suurta invaasioriskiä ei tällä hetkellä näyttäisi olevan, sillä viime vuoden sää Suomen lähialueilla ei ole ollut erityisen suotuisa kuoriaisen kehitykselle. Yksittäisiä talvehtineita kuoriaisia voi esiintyä Suomessa lähinnä itärajan tuntumassa. Maahan kaivautuneet koloradonkuoriaisaikuiset heräävät talvihorroksesta, kun maan lämpötila nousee yli 15 asteen. Tämä ajankohta on yleensä kesä–heinäkuun vaihteessa. Lisää tietoa aiheesta on EVIRAn tiedotteessa.

Takaisin alkuun

Rikkakasvintorjunta perunan taimettumisen jälkeen (12.6)

Toukokuun lopulla istutettu peruna taimettuu juhannukseen mennessä. Toukokuun alkupuolen istutukset ovat jo taimella. Pohjavesialueilla sallittuja rikkakasvihävitteitä ovat Afalon-neste, Fenix ja Boxer, joiden käyttöaika on ennen perunan taimettumista. Lisäksi juolavehnää ja hukkakauraa voidaan torjua perunan taimettumisen jälkeen Targa Super tai Agil-valmisteilla.

Muualla leveälehtisiä rikkakasveja voidaan ruiskuttaa vielä perunan taimetuttua. Osa perunalajikkeista kestää metributsiinia (Senkoria ja Mistralia) pienellä taimella ollessaan. Titusta tai Monitoria voi terästää pienellä määrällä, 100–200 g Senkoria tai Mistralia. Seos tehoaa isoiksi ehtineisiin rikkakasveihin paremmin kuin aineet yksinään. Fambo on lajikkeista herkin, eikä sille pidä käyttää Senkoria eikä Mistralia lainkaan.

Juuririkkakasvien torjunta

Juuririkkakasveja torjuttaessa penkit mullataan viikon kuluessa istutuksesta tai vasta viikko juuririkkakasvitorjunnan jälkeen, jotta juuririkkakasvit saavat kehittyä rauhassa. Valvatin, ohdakkeen ja pähkämön paras ruiskutusaika on, kun versossa on 6 - 8 lehteä, ja sää on kostea. Titusta käytetään 30–50 g/ha tai Monitoria 20–25 g/ha. Ne pysäyttävät leveälehtisten juuririkkakasvien kasvun, mutta eivät tapa niitä kokonaan. Juolavehnän sopiva ruiskutusaika on 2–3 -lehtivaiheessa. Kuivissa oloissa muut valikoivat juolavehnähävitteet ovat varmempia. Ne ruiskutetaan hieman myöhemmin, suunnilleen juolavehnän nelilehtivaiheessa.

Torjunta-aineiden käyttöohjeet löydät EVIRAn torjunta-ainerekisteristä.

Takaisin alkuun

Sateen jälkeen rikkahävitteet tehoavat hyvin (11.6.)

Rikkakasviruiskutuksissa kannattaa hyödyntää sateenjälkeiset päivät. Kostealla säällä kehittyvien lehtien vahapeite on ohut, ja ilmaraot ovat auki ilman suhteellisen kosteuden ollessa suuri, mikä edistää torjunta-aineen imeytymistä lehtiin. 

Takaisin alkuun

Kastelulaitteet käyttöön (6.6.08)

Toukokuu oli lähes koko maassa hyvin niukkasateinen, ja kesäkuukin on alkanut lämpimänä ja sateettomana. Monin paikoin perunamaat ovat jo rutikuivia, ja taimettuva peruna "huutaa" vettä. Jos penkin sisusta pääsee tässä vaiheessa perusteellisesti kuivumaan, sitä ei ehdi saada mukulanmuodostukseen mennessä takaisin niin kosteaksi, että se estäisi rupisuuden kehitystä. 

Poutasään ennustetaan myös jatkuvan vielä pitkälle ensi viikkoon, joten sadetuskalusto kannattaa ottaa esiin, jottei aloituksessa myöhästytä. Aloitusvaiheessa kertakasteluna riittää karkeilla mailla 10–15  mm ja hienojakoisilla, raskaammilla mailla 20–25  mm. Suuret vesimäärät vain huuhtelevat ravinteet perunan ulottumattomiin. Kastelu uusitaan 4–5 päivän kuluttua, jos sää pysyy sateettomana, aurinkoisena ja tuulisena, ja noin viikon kuluttua, jos on sateetonta, mutta tyyntä ja viileää. Varsiston kasvaessa kastelumäärää voi lisätä niin, että hiekka- ja karkeilla hietamailla annetaan korkeintaan 20 mm kerralla ja paremmin pidättävillä mailla 25–30 mm.

Tarkempaa tietoa kastelun yksityiskohdista löytyy vuoden 2007 tiedotteissa.

Takaisin alkuun

Multauksissa huomio myös rikkakasvitorjuntaan (6.6.08)

Seuraa istutusten jälkeen perunan ja rikkakasvien kehitystä ja arvioi multaustarve. Runsas, hyvälaatuinen perunasato tarvitsee tilavan penkin. Suuri penkki estää perunoiden vihertymistä sekä suojaa kehittyvää perunasatoa mukularutolta. Hyvä penkki on muodoltaan pyöreäharjainen ja noin 20 cm korkea, ja siinä on maata siemenmukulan päällä kymmenisen senttiä. 

Tarvittaessa multaa penkit lopulliseen kokoonsa viimeistään varrenkasvuvaiheessa. Myöhään istutettaessa on viisainta tehdä iso penkki heti istutuksessa. Runsaiden sateiden jälkeen multaus on hyvä tehdä heti, kun maa on kuivahtanut käsittelykelpoiseksi. Multaaminen parantaa maan ilmanvaihtoa ja pehmittää vakojen pohjat jälleen vettä läpäiseviksi.

Jos rikkakasvit torjutaan kemiallisesti, penkit mullataan täyteen kokoonsa ennen perunan taimettumista, ja rikkakasvit ruiskutetaan viikon kuluttua multaamisesta, kun peruna on tulossa pintaan. Jos aiot torjua juuririkkakasveja, anna niiden kasvaa rauhassa ja multaa vasta viikko juuririkkakasviruiskutuksen jälkeen. Torju yksivuotiset rikkakasvit ennen perunan taimettumista eri rikkakasvihävitteellä kuin mitä aiot käyttää juuririkkakasvien torjuntaan.

Takaisin alkuun

Rikkakasvintorjunta kuivissa oloissa (4.6.08)

Suurella osalla perunantuotantoaluetta rikkakasveja joudutaan nyt torjumaan poikkeuksellisen kuivissa oloissa. Mekaaninen rikkakasvintorjunta on suhteellisen helppoa, mutta kemiallinen torjunta vaatii taitoa. 

Kuivissa oloissa on tarpeen käyttää torjunta-ainetta käyttöohjeen ylimpinä annoksina. Senkoriin ja Mistraliin kannattaa lisätä Sunoco 11 E/3 -öljyä tehon parantamiseksi. Muun muassa kiertotatar on vaikea torjuttava. Varmimmin se nujertuu tankkiseoksella. Esimerkiksi Basta 1,5 l/ha tankkiseoksena maavaikutteisen aineen kanssa toimii kuivissa oloissa hyvin Tosin on muistettava, että. Bastalla ei ole maavaikutusta, eli se tappaa taimettuneet rikkakasvit, mutta ei estä uusia taimettumasta myöhemmin. Monitor ja Titus eivät ole parhaimmillaan kuivissa oloissa, teho etenkin tatariin ja isohkoihin savikoihin saattaa jäädä heikoksi. Paras ruiskutusaika on aamuvarhainen, kun ilman suhteellinen kosteus on korkea.

Mekaanisen rikkakasvitorjunnan onnistumiselle on hyvät mahdollisuudet, kunhan ensimmäinen haraus tehdään ajoissa, 7–10 päivää istutuksesta. Silloin siemenrikkakasvit ovat juuri taimettumassa ja repeytyvät hyvin irti. Ensimmäinen haraus tehdään penkin harjaa reilusti madaltaen. Toisen kerran ajetaan 10–14 päivää myöhemmin, jolloin penkit voidaan koota jo täyteen kokoonsa. Rivivälien haraus voi olla tarpeen vielä perunan taimettumisen jälkeen. 

Lisää tietoa rikkakasvintorjunnasta on Ajankohtaista perunan kasvinsuojelusta -julkaisussa, joka oli Tuottava Peruna 2/2008 -lehden liitteenä. Sitä saa myös erillispainoksena Perunantutkimuslaitokselta (á 15 €).

Takaisin alkuun

Istutusaika parhaimmillaan (20.5.08)

Huhtikuun sekä toukokuun alkupäivien lämpimän sään ansiosta Etelä-Suomen perunanistutukset ovat edenneet jo pitkälle. Muuallakin maassa aivan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta  istutukset ovat alkaneet, vaikka termisen kasvukauden eteneminen on ollut kylmyyden seurauksena lähes viikon pysähdyksissä. Yöpakkasten jälkeen maan lämpötilat ovat edelleen perunan istutukselle matalia. Paikoin myös sateet ovat hidastaneet istutusten käynnistymistä.

Enää perunan istutuksia ei kannata viivyttää, vaan niihin on ryhdyttävä heti, kun pellot ovat muokkauskunnossa. Jokainen kevään viivästyspäivä vähentää hyvien nostopäivien lukumäärää syksyllä ja voi myös pienentää satoa. Kylmään, märkään maahan istuttamista on kuitenkin vältettävä, koska perunaseitti suosii tällaisia oloja. Märän maan muokkaaminen lisää myös kokkareita ja maan rakenneongelmia.

Kevätkynnöllä voi edelleen jouduttaa hitaasti kuivuvien maiden lämpiämistä ja kuivumista istutuskuntoon. Myös hyvä idätys ja matala istutus pieneen penkkiin nopeuttavat perunan kasvun alkamista.

Takaisin alkuun

Pakkasyöt kiusana (15.5.08)

Lämpötilat ovat useana yönä laskeneet eteläisintä Suomea myöten reippaasti  pakkasen puolelle, ja kylmien öiden ennustetaan edelleen jatkuvan. Varhaisperunaviljelmistä suurin osa on jo niin pitkällä kasvussa, että sadonmenetyksiltä vältytään vain tehokkaalla hallantorjunnalla. 

Varhaisperunakasvustoja voidaan suojata hallalta harsojen muovikatteiden lisäksi sadettamalla noin -5 °C:een saakka. Hallantorjunnassa sadetus on aloitettava lämpötilan ollessa vielä selvästi +0 asteen yläpuolella, ja sadetusta jatketaan niin kauan, kunnes lämpötila kohoaa jälleen yli +0 asteen.

Muussa kuin varhaisperunatuotannossa perunakasvuston suojaaminen sadettamalla on harvoin kannattavaa, sillä juuri taimettumisvaiheessa syntyvät hallavauriot eivät merkittävästi vaikuta perunan kehitysrytmiin tai lopulliseen satoon. Vasta taimien saavutettua suunnilleen 5–10 cm pituuden halla alkaa hidastaa kasvua niin, että perunan sato kärsii. Vasta taimettunut peruna saadaan suojattua hallalta hyvin myös multaamalla  taimet maan alle.

Takaisin alkuun

Uhkana liikaitäminen (13.5.08)

Lämmin huhtikuu sai monen aloittamaan siemenperunan idätykset hyvissä ajoin. Varsinkin herkemmin itävissä lajikkeissa itäminen on muutoinkin viime kesän jäljiltä tässä vaiheessa vuotta nopeaa. Kun kylmyys ja sateet uhkaavat viivästyttää istutuksia, ensimmäisenä idätykseen otetut ja nopeimmin kehittyvät siemenperunaerät voivat itää liikaa varsinkin, jos niitä idätetään paksuna kerroksena kuution laatikossa tai suursäkissä. Pitkien pimeäitujen paakkuunnuttama siemenperuna vähimmilläänkin hidastaa istutusta. Pahimmillaan siemenperunan ja itujen kunto voi olla niin huono, että peruna taimettuu heikosti, ja kasvustot jäävät aukkoisiksi.

Yli-itämisen uhatessa siemenperuna on syytä purkaa kuution laatikoista tai suursäkeistä pienlaatikoihin, joissa perunakerros jää ohueksi, enintään 2–3 mukulan paksuiseksi. Hätätilassa  yli-itävä siemenperuna voidaan levittää myös ohuiksi kerroksiksi peräkärryille tai lämmittämättömien kone- ja tarvikevarastojen lattioille.

Takaisin alkuun

Istutusmuokkaus (5.5.08)

Hyvä istutusalusta on kokkareeton, mutta ei pulveriksi jauhettu. Istutusmuokkauksen syvyys on 15–17 cm, jolloin vaot ja penkki saadaan tehtyä muokattuun maahan. Maa on saatava kokkareettomaksi mahdollisimman vähillä ajokerroilla. Paripyörien käyttö vähentää olennaisesti tallautumisriskejä.

Keveillä hietamailla pari muokkauskertaa joustopiikkiäkeellä riittää. Karkeimmilla ja keveimmillä mailla kevätkynnön jälkeen istutus voidaan tehdä jopa suoraan kynnökselle tai kevyen tasausäestyksen jälkeen. Vaikeammin muokkautuville maille vaakajyrsin soveltuu äestä paremmin. Jyrsimellä ajonopeus ja jyrsimen kierrosnopeus on sovitettava niin, että yhdellä ajokerralla saadaan sopivan hienojakoinen istutusalusta. Paria päivää aikaisemmin tehty pintaäestys parantaa tulosta. Sateen uhatessa maata muokataan istutuskuntoon vain sen verran kuin ennen sadetta ehditään istuttaa. 

Takaisin alkuun

Idätys (23.4.08)

Perunan huolellinen idättäminen nopeuttaa taimettumista, kehittymistä ja edistää myöhäisten lajikkeiden tuleentumista.

• Optimaalisessa idätyksessä perunakerroksen vahvuus on 8–12 cm. Riittävässä valossa ja alhaisessa lämpötilassa (8–12 °C) iduista kehittyy koneellisen istutuksen kestäviä valoituja.

• Paras idätystulos saadaan idätyslaatikoissa (10–20 kg), 2 m³ idä­tys­häkissä tai idätyssäkissä (125 kg).

• Matalasilmäisissä ruoka- ja ruokateollisuuslajikkeissa idut ir­toa­vat her­kästi, ja niille soveltuva idätys­me­ne­tel­mä on idä­tys­laa­tik­ko, -häkki tai -säkki.

Ulkona idätys aloitetaan säiden lämmettyä. Sie­men­perunat siirretään tuulilta suojattuun, aurinkoiseen paikkaan. Paririviin sijoitettujen idätyslaatikkolavojen, idätyshäkkien tai -säkkien väliin jä­te­tään vähintään 10 cm rako. Päälle vedetään muovi, joka ulottuu maahan ja tuetaan päältä harjaksi niin, että se ei kosketa siemenperunaa. Telttaa tuuletetaan lämpiminä päivinä ja suljetaan tiiviisti kylminä öinä.

Aikaiset lajikkeet

Perunantutkimuslaitoksen uudet tutkimustulokset osoittavat, että aikaisia lajikkeita ei tarvitse välttämättä idättää. Aikaisilla lajikkeilla kehitysrytmi on myöhäisempiä nopeampi, ja ne ehtivät tuottaa hyvin satoa myös idättämätöntä siementä käytettäessä. Itse asiassa pitkään idätetty siemen kylmään maahan istutettuna voi antaa jopa huonompaa satoa kuin käytettäessä siementä, joka saanut viritysidätyksen. Tämä ei tietenkään koske todella varhain katteiden alle istutettavaa varhaisperunaa, vaan aikaisia lajikkeita, joista on tarkoitus tuottaa satoa alkusyksyyn.

Viritysidätys

Nykyään tilakoot ja siten myös käsiteltävät siemenperunan määrät ovat kasvaneet niin suuriksi, että kaikilla tiloilla ei ole mahdollisuutta järjestää optimaalisia idätysoloja. Voi käydä niin, että idätetään liian pimeässä, ja tuloksena on pitkiä ja huonosti käsittelyä kestäviä pimeäituja. Kosteissa säilytysoloissa (kuution laatikoissa tai suursäkeissä) tällaiset pitkät ja mehevät idut ovat alttiita seittitartunnalle jo idätyksen aikana. Lisäksi pitkät, hontelot idut lähtevät helposti irti istutuksessa. Näin ollen pimeässä idätyksestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Optimaalisten idätysolojen puuttuessa voidaan käyttää viritysidätystä, jossa perunat tuodaan noin viikkoa ennen istutusta pois kylmästä (+ 4°C) varastosta. Viikon aikana valkoiset itupiikit ehtivät paljastua, mutta idut eivät ehdi kasvaa liian pitkiksi. Tällainen siemenen käsittely on hyödyllinen kaikille muille lajikkeille paitsi kaikkein myöhäisimmille (Nicola, Idole ja Kardal -tason myöhäisyys). Niille lisälämmön antaminen itujen herättämiseksi on tarpeen.

Jos perunoiden säilytysoloja ei voida pitää viileinä, vaan varastotila lämpenee, on parempi viedä perunat ulos kuin jättää lämpimään varastoon. Kuution laatikko tai 500 kilon suursäkki ovat käyttökelpoisia kompromis­se­ja, kun idätys tehdään ulkona katoksessa tai muovin alla voimakkaasti vaihtelevissa valo- ja lämpöoloissa. Vähäinenkin valo ja vaihteleva lämpötila yhdessä ehkäisevät itujen liiallista kasvua. Yöpakkasilta ulos siirretyt perunat on kuitenkin syytä suojata, jos lämpötilan ennustetaan putoavan usean tunnin ajaksi selvästi alle –5 asteen.

Takaisin alkuun

Perunan seittipeittaus (21.4.08)

Seittipeittaukseen on tarjolla useita valmisteita: märkäpeittaukseen Moncut 40 SC, Maxim 100 FS, Rovral 75 WG, Rizolex 50 SC sekä jauhepeittaukseen Rizolex 10 DP. Lisäksi Dithane NT -valmistetta voidaan käyttää peittaukseen veteen sekoitettuna, vaikka sen teho ei ole aivan parhaiden valmisteiden veroinen.

Siemenperunat kastellaan upottaen peittausliuokseen tai valutetaan liuosta perunoiden päälle. Märkä­peit­tauk­sessa on huolehdittava, että perunaerä tuuletetaan kuivaksi tai istutetaan saman päivän aikana. Pitkittynyt märkyys mukuloiden pinnalla lisää tyvi- ja märkämädän riskiä. Märkäpeittaukseen tarkoitettuja valmisteita voidaan käyttää  istutuskoneen peittauslaitteessa. Moncutia, Maximia ja Rovralia voidaan käyttää myös sumupeittaukseen rullapöydällä sellaisenaan tai pieneen vesimäärään laimennettuna. 

Seittipeittaus puhdistaa tautilähteen mukuloiden pinnalta, mutta pellossa olevaan taudinaiheuttajaan peittauksen teho ei ulotu.  

Takaisin alkuun

Perunaseitin torjunta (21.4.08)

Perunaseittisieni vikuuttaa perunan ituja, versojen maanalaisia osia, rönsyjä sekä muku­lan­alkuja. Tuleentuvien mukuloiden pinnalle se muodostaa seittirupea. Seittirupipahkoja jää kasvinjätteissä peltoon, missä ne säilyvät pari vuotta tartutuskykyisinä. Tärkein taudin leviämistie on seittirupinen siemenperuna.

Näin tuotat seittiruvetonta siementä: Peittaa aina lisäysviljelyn sie­men. Käytä siemen­viljelyssä viljelykiertoa, jossa perunaa on korkeintaan kerran kolmessa vuodessa. Varsis­ton­hävityksen jälkeen nosta peruna heti, kun kuori alkaa kestää, jottei seittirupea ehdi muodostua.

Varhaisperunan viljely: Peittaa siemen ennen idätystä, ettei seitti pääse tekemään tuhoja pitkän idätysvaiheen aikana.

Ruoka- ja tärkkelysperuna: Peittaa seittirupinen siemen aina. Täysin seit­ti­ruvettomasta siemenestä on mahdollista saada tervettä satoa peittaamattakin. Pidä kuitenkin mielessä, että mitä arvokkaampaa satoa tuotat, sen vähemmän kannattaa seitin suhteen ottaa riskejä. Esimerkiksi sie­me­nessä kulkeutuva vähäinenkin seittitartuke voi olla kohtalokas maassa, jos­sa perunaa ei ole koskaan viljelty ja josta sen vuoksi puuttuu perunaseittiä hillitsevä pieneliöstö.

Näin paljastat seitin maatartunnan: Ota viljelemästäsi perunaeräs­tä äm­pärillinen mukuloita ja pese ne. Lajittele mukulat kahteen kasaan: toi­seen täysin seittiruvettomat ja toiseen ne, joissa on yksi tai useampia seit­tirupipilkkuja. Jos seittirupea löytyy, sitä on jäänyt myös peltoon, jossa sato kasvoi. Viljele kyseisellä lohkolla pari vuotta muita kasveja, jona aikana seitti vähenee harmittomalle tasolle.

Tietoa seitintorjunnasta ja erinomaisia oirekuvia löytyy Paavo Ahvenniemen Seitin torjunta –oppaasta:
http://www.sci.fi/~ahven/perunaseitti/taudinoireet.htm

Takaisin alkuun

Ensimmäiset varhaisperunat istutettu (3.4.08)

Kevät on edennyt huhtikuun puolelle, ja säiden jatkuessa keväisenä ainakin varhaisperunapuolella on lähiviikkoina istutuskiireet kuumimmillaan. Rymättylässä ensimmäiset varhaisperunat pantiin maahan maaliskuun viimeisenä päivänä, mutta Vakka-Suomen Sanomien mukaan Askaisissa ehdittiin tänä keväänä varhaisperunan istutuksiin Rymättylääkin aikaisemmin jo 16. maaliskuuta.

Takaisin alkuun

Siemenperunan vastaanotto (27.3.08)

Siemenperunapakkaamoissa kevään lajittelu- ja kauppakunnostussesonki alkaa kohta olla takanapäin, kevätsäiden lämmetessä siemenperunatoimituksetkin saadaan täyteen vauhtiin. Lajittelujen edetessä myös siemenperunan riittävyydestä saatava kuva tarkentuu. Sekä SPK että Kantaperuna viestittävät, että siemenperunaa on saatavilla ainakin rajoitetusti vielä useista lajikkeista. Jos oman siemenlisäyksen kunto vaikuttaa arveluttavalta, vielä siis ehtii tehdä "paikkauksia", kunhan pitää kiirettä.

Ostosiemenen laatuvikoja on vaikea osoittaa enää heinä-elokuussa aukkoisen tai muulla tavoin epätasaisen kasvuston syyksi, jos mahdollisiin laatuvikoihin ei puututa heti keväällä siemenen tullessa tilalle. Varmista, että olet paikalla, kun ostamasi uusi siemenerä tuodaan tilalle. Käy tavara huolella läpi heti kuorman purkuvaiheessa ja kirjaa kaikki siemenen kuntoa koskevat epäkohdat ja puutteet. Pyydä tavaran toimittajan tai kuljettajan allekirjoitus varmistukseksi. Toimita myös nämä huomautukset välittömästi siemenperunan myyjälle. Voit myös pyytää maaseutukeskuksen perunakonsulenttia ottamaan näytteen Eviran siementarkastus- ja luomuvalvontayksikön (SILU) viralliseen jälkitarkastukseen heti siemenerän tultua tilalle, jos epäilet, että siemen ei ole vakuustodistuksen mukainen.

Sertifioitu ostosiemen on perunatilan arvokkainta perunaa, ja sitä tulee käsitellä niin, että sen laatu säilyy peltoon saakka mahdollisimman muuttumattomana. Säilytä tilalle tuleva uusi, puhdas siemen erillään varastossa olevasta muusta perunasta. Harmaahilsesaastunta tapahtuu ilman välityksellä varastossa tai esim. idätyksen aikana. Käsittele myös ostamasi siemenperuna vain puhtain välinein.

Takaisin alkuun

Talvi kääntymässä kevääksi (12.2.08)

Talven selkä on taittumassa, ja perunanviljelijänkin ajatukset kääntyvät tulevaan kasvukauteen. Nyt on viimeisin hetki käydä täsmennykset kesän viljelysuunnitelmiin ja viimeistellä lannoitussuunnitelmat.

Ajoissa tehty viljelysuunnitelma mahdollistaa lannoite- ja kasvinsuojeluaineiden hankinnan edullisimman hintaportaan aikaan. Samalla on paremmat mahdollisuudet saada käyttöönsä lannoitteet, joita käyttäen lannoitus saadaan helpommin uuden ympäristötukiohjelman mukaiseksi. Osa perunalannoitteista valmistetaan vain ennakkotilausten mukaisesti, joten niiden saatavuus vasta istutuskauden kynnyksellä on huono. Muutoinkin lannoitteiden hankinta kannattaa varmistaa mahdollisimman pian, sillä suuren kysynnän kasvun seurauksena tammikuussa ostettujen lannoitteiden toimituksia on siirtyneet jopa huhtikuun lopulle, pahimmillaan hyvinkin pitkälle toukokuuhun.

Osta myös hyvissä ajoin ennen istutuskiireitä kesän kasvinsuojeluaineet, jollet vielä ole niitä hankkinut. Varmista erityisesti, että rutontorjunta-aineita on noin 1,5–2 kertaa normaalivuoden tarve, jotta pahanakaan ruttovuotena et joudu pulaan. Tilaa myös peltojen kalkitus, sillä perunamaakin tarvitsee kalkkia. Täydennyskalkitus talvella ei häiritse kevätsesongin töitä.

Takaisin alkuun

Koneet kasvukaudeksi kuntoon (12.2.08)

Istutuskoneen rikkoutuminen keskellä parhainta istutuskautta tai noston keskeytyminen korjuukoneen hajoamiseen kiristävät hermoja ja lisäävät suotta kustannuksia. Hiljaisina talviviikkoina on aikaa huoltaa perunan viljelykoneet kasvukauden jäljiltä. Tarkasta koneet perusteellisen puhdistuksen jälkeen yksityiskohtaisesti. Kiinnitä erityisesti huomiota eniten kuluviin osiin: kuljettimiin, laakeristoihin, hammasrattaisiin, hihnoihin ja ketjuihin. Hanki uudet kuluneiden tilalle. Korjaa rakenteiden repeämät. Maalaa uudelleen paljaaksi hankautuneet kohdat.

Takaisin alkuun

Takaisin etusivulle

Vuoden 2008 tiedotteet