Perunavaraston jäähdyttäminen (5.11.07)

Peruna on välittömästi noston jälkeen sellaisessa tilassa, että se ei ala heti itää, vaikka varasto on lämmin. Perunan itämislepo alkaa purkautua yleensä vasta marras–joulukuussa, joten terveen perunasadon jäähdyttäminen lopulliseen noin +4 asteen varastolämpötilaan voidaan huoletta lykätä loka–marraskuun vaihtee­seen. Tuolloin yölämpötilat ovat yleensä jo riittävän matalia pudottamaan varas­ton lämpötilan hallitusti. Myös riskit äkillisten lämpöjaksojen aiheuttamiin varas­tojen lämpiämisiin ovat enää hyvin vähäisiä.

Nopeasti sadonkorjuun jälkeen jäähdytetyssä varastossa loppusyksyn ja alku­talven lämpöpiikit ovat talven aikana perunasadon säilyvyydelle huomattavasti tuhoisampia kuin varaston pitäminen pitkään nostokauden ohi lämpimänä ja hidas, mutta tasainen lämpötilan pudottaminen. Varastolämpötilan äkillinen ja voimakas vaihtelu lisää perunassa hengitystä, hiilidioksidin muodostumista, kondenssiveden syntymistä ja sokereiden kertymistä. Nämä puolestaan mm. lisäävät harmaahilsettä ja muita varastotauteja, heikentävät perunan sisäistä laatua sekä murtavat itämislepoa. Siksi varaston lämpötila kannattaa syksyllä laskea mieluummin hitaasti alas kuin altistaa perunat aikaisin jäähdytetyn varaston lämpötilan uudelleen nousemiselle. Erityisesti lievästi ruttoinen (ruttoa enintään 5–7 %) peruna kannattaa jäähdyttää lopulliseen varastointilämpötilaan hitaasti, jotta pellossa ruttosaastunnan saaneet mukulat kuivettuisivat lajittelussa helposti havaittaviksi.

Viime kesän kasvuolojen perusteella mitään merkittävää riskiä liian aikaiseen varastoitämiseen ei pitäisi olla odotettavissa. Herkimmin itävistä lajikkeista märkänä varastoon vietyjä perunaeriä on kuitenkin syytä tarkkailla tavanomaista tiiviimmin. Varastossa alkaneen itämisen pysäyttäminen on hyvin hankalaa, sillä aloitettuaan peruna jatkaa itämistään, tosin hidastuneena, vaikka lämpötila saataisiinkin pudotettua tavoitetasoonsa noin +4 °C. Jos itämään alkanutta perunaerää ei voi markkinoida pikaisesti, sen varastoitavuutta voi pidentää jonkin verran pudottamalla varaston lämpötila tasoon +2,5 – +3 °C. Tällainen lämpötila ei vielä palelluta peruuttamattomasti perunaa, mutta lisää selvästi makeutumista (kylmäimeltymistä). Alkutalvesta makeutuminen saadaan pois­tettua pitämällä perunaa ennen käyttöä huoneenlämmössä muutamia päiviä, mikä tapahtuukin lähes kaikelle kaupan kautta kulutukseen tulevalle ruoka­perunalle. Myöhemmin kevättalvesta kylmämakeutumiseen liittyy myös perunan vanhenemismakeutumista, jonka poistamiseen lämpökäsittely ei enää pysty.

Takaisin alkuun

Tuloksen arviointi (26.10.07)

Perunan nostot ovat ohi ja on aika käydä läpi vielä kerran kesän satotulokset sekä varastoon tai tehtaalle toimitetun perunan kunto. Tarkastelussa arvioidaan ja kirjataan viljelytekniikan onnistuminen sekä kasvuolojen vaikutukset satoon ja sen laatuun. Lohkokirjanpidon vaatimien kirjausten lisäksi merkitään tulevia vuosia varten ylös lajikkeittain ja lohkoittain kaikki muutkin perunan sadon käyttöarvoon vaikuttaneet tekijät kuten mekaanisten vikojen runsaus, tautisuus ja käyttölaatuominaisuudet. Myös lyhyt kuvaus kuluneen kesän sääoloista ja lohkojen kasvuedellytyksistä kannattaa liittää havaintojen joukkoon. Samalla tarkistetaan, että että lohkokirjanpidon merkinnät ovat muutoinkin kaikilta osin ajan tasalla. Käytä tarvittaessa sadon arvioinnissa hyväksesi maaseutukeskuksen perunakonsulentin tai tehtaan neuvojan asiantuntemusta.

Tuloksen arvioinnissa erityisestä huomiota kannattaa kiinnittää niihin eriin ja lohkoihin, joissa oli nostovaikeuksia ja joiden säilyvyys varastossa vaikuttaa heikolta tai joiden tilityshinta jäi muita huonommaksi. Arvioi, mikä oli syynä huonoon tulokseen. Voiko tulosta parantaa muuttamalla viljelytekniikkaa, oliko sadon käsittelyssä korjattavaa vai pitääkö lähteä liikkeelle peltojen peruskun­nostuksesta? Jos epäonnistumiseen oli syynä jokin ojitukseen tai maan raken­tee­seen liittyvä puute, jätä lohko ensi kesäksi kesannoksi ja tee tarvittavat korjauk­set. Mieti myös kasvinvuorotuksen käyttömahdollisuus maan rakenteen korjaamiseen.

Takaisin alkuun

Käyttölaatu syytä varmistaa (22.10.07)

Kesän vaihtelevat kasvuolot saattavat ilmetä varsinkin varastokauden alussa yllättävillä tavoin perunan käyttölaadussa. Perunat tummuvat nopeasti raakana tai kypsyvät ruuanvalmistuksessa hitaasti ja voivat jäädä myös koviksi. Toisaalta korkea kuiva-ainepitoisuus lisää hajoamisherkkyyttä.

Sadon laatu ja käyttäytyminen kannattaa tarkistaa ennen markkinointia, ellei sitä tee jokin muu taho markkinoinnin yhteydessä. Varsinkin suurtalouksiin toimitet­ta­vasta perunasta kannattaa selvittää heti nostokauden jälkeen jokaisen varas­toon otetun erän raakatummumisherkkyys ja keittolaatu. Voimakkaasti raaka­tum­muvien tai keitossa ongelmallisesti käyttäytyvien erien markkinointi kannattaa siirtää kevättalveen, jos niissä sadon laatu muutoin on pitkään varastointiin soveltuva.

Talven kuluessa perunan normaalit elintoiminnot varastossa vähentävät sekä hajoamisherkkyyttä että kypsennyksessä kovana pysyvien perunoiden esiinty­mistä. Yleensä myös raakatummumisalttius useimmiten pienenee varastoinnin aikana, mutta muutos voi tapahtua vastakkaiseenkin suuntaan. Siksi sekä keittokoe että raakatummumismääritys kannattaa uusia muutamaan otteeseen talven kuluessa.

Takaisin alkuun

Nostamatta jäävä peruna (13.10.07)

Perunan nostot alkavat olla loppusuoralla, ja pääosa sadosta on saatu ylös kohtuul­lisissa oloissa. Paikoin syksyn sateet ovat kuitenkin kastelleet peruna­maat niin pa­hoin, että vielä maassa olevan sadon saanti ylös hyvälaatuisena ei enää ole mahdollista. Pahimmissa pai­koissa kannattaa harkita perunan jättä­mistä nostamatta.

Jos nostamatta jäänyt perunamaa jätetään silleen tai kynnetään syksyllä, maan suojassa talvehtineet perunat ovat keväällä peltoon kylvettävästä viljelykasvista riippumatta rikka­kasvihaitta. Perunamaassa ne lisäävät lajikesekaannusta sekä toimivat tautien levintäläh­teenä. Haittojen vähentämiseksi nostamatta jäänyt pe­runamaa kannattaa syyskynnön sijaan muokata aivan talven kynnyksellä kevyt­muok­kaukseen tarkoitetulla kultivaattorilla tai lautasäkeellä pariin kertaan noin viikon välein. Muokatessa pintaan nousseet perunat tuhoutuvat loppusyksyn yöpakkasissa sekä talven aikana eivätkä enää keväällä ala kasvaa tai toimi tautien saastunta­lähteinä.

Ensi keväänä sellaiseen maahan, josta perunasato jäi syksyllä nostamatta, ei ainakaan ole syytä istuttaa perunaa, varsinkaan, jos kevätmuokkauksessa pel­los­ta löytyy yksikin ehyt ja kova mukula. Paras vaihtoehto on viherkesanto, johon kylvetään nopeasti kehittyvää ja peittävää kasvilajia, esim. raiheinää tai ruis­vir­naa. Myös kemiallinen kesanto tuhoaa jääntiperunat. Jos on pakko kylvää jotain viljelykasvia, kaura on soveliain. Se kykenee nopeakasvuisena ja rehevänä peittä­mään rikkaperunat, joihin tavanomaiset viljojen rikkakasvintorjunta-aineet tehoavat heikosti.

Takaisin alkuun

Tärkkelysperunavälivaraston hoito (11.10.07)

Talviseksi kääntyneen sään myötä nostot tärkkelysperunan välivarastoon ovat ohi. Nyt pitää keskittyä siihen, että peruna säilyy välivarastossa mahdollisimman hy­vä­nä tehtaalle kulje­tukseen saakka.

Välivarastossa tärkeintä on suojata peruna kylmältä. Perunan lämpötila ei saisi las­kea alle +4 asteen, koska tärkkelystä sokereiksi hajottava kylmämakeu­tumi­nen kiihtyy silloin. Missään tapauksessa perunat eivät saa jäätyä, sillä sulanut peruna pilaantuu nopeasti. Konesuojiin ja latoihin perustetuissa välivarastoissa on perunan päällystän lämpöeristyksen ohella tärkeää huolehtia myös riittävästä seinämien suojaamisesta.

Toisaalta välivaraston tuuletus ylimääräisen lämmön poistamiseksi on yhtä tärkeä kuin pakkaselta suojaaminen, sillä tärkkelysperuna-aumoissa lämpötilan äärivaih­telut ovat yhtä haitallisia kuin varsinaisissa perunavarastoissakin. Lämpiminä, aurinkoisina päivinä kate ja mahdolliset lämmöneristeet avataan ainakin osasta aumaa perunoiden tuulettamiseksi. Jos yöksi on luvattu kylmää, peitteet sulje­taan auman suojaamiseksi.

Yksityiskohtaisempaa tietoa tärkkelysperunan välivarastoinnista on esimerkiksi Tärkki Netin Tärkkelysperunan välivarastointioppaassa.

Takaisin alkuun

Jääntiperunat (1.10.07)

Tämän päivänä perunasato nostetaan pääosin suurilla korjuukoneilla, joiden jäljiltä maa­han jää perunaa pahimmillaan yli tonni hehtaarilta. Jos näiden muku­loiden keskikooksi arvioi­daan 30 grammaa, mukulalukumäärä voi olla lähes 35 000 kpl/ha, eli liki istutuksen sie­men­perunamäärä. Talvien leudontuessa peru­nan­nostossa maahan jääneiden perunoiden kasvu seuraavana vuotena onkin alkanut olla yhä tavallisempi näky. Maan suojassa talveh­tineet perunat ovat ensi keväänä peltoon kylvettävästä viljelykasvista riippumatta rikka­kasvi­haitta. Peru­namaassa ne lisäävät lajikesekaannusta sekä toimivat tautilähteenä pilaten syksyllä sadon laadun.

Varmimmin jääntiperunat saadaan hävitettyä, jos tämän kesän perunaviljelmällä syyskyntö korvataan kevätkynnöllä ja maa ajetaan aivan talven kynnyksellä ke­vyt­muokkaukseen tar­koitetulla kultivaattorilla tai lautasäkeellä pariin kertaan noin viikon välein. Muokkauksessa maan pintaan paljastuneet perunat tuhoutuvat alkutalven vuorottaisessa maan pinnan jää­tymisessä ja sulamisessa eivätkä enää keväällä ala kasvaa tai toimi tautien saastunta­lähteinä. Jos pelto on välttämä­töntä kyntää syksyllä, kyntö tehdään juuri ennen pysyvän lumen tuloa.

Takaisin alkuun

Perunan lämpökäsittely (24.9.07)

Perunavarastossa ensimmäiset viikot noston jälkeen käytetään sadon lämpö­käsittelyyn. Lämpökäsittely nopeuttaa nostossa ja sadon siirroissa syntyneiden perunan pintavioittuminen paranemista. Lämpökäsittelyllä ei voida vaikuttaa nostossa ja sadon käsittelyssä syntyneisiin sisäisiin vaurioihin.

Korkkeutumisen käynnistämiseksi varaston lämpötila on neljän ensimmäisen päivän aikana vähintään +10 °C. Lämpökäsittelyn kokonaispituus on 2–3 viikkoa, tavoitelämpötila +12–15 °C ja tuuletus melko niukka, mutta kuitenkin sellainen, että irtoperunavarastossakaan alimmat perunat eivät pääse kärsimään happivajausta. Myös varastoilman suhteellisen kosteuden pitäminen korkeana edistää perunan pintahaavojen umpeutumista. 

Lämpökäsittelyä ei saa tehdä sadolle, jossa on jo nostossa havaittavissa märkä- tai kuiva­mätää. Jos tällaista perunaa joudutaan varastoimaan, lämpötila laske­taan mahdollisimman nopeasti +4 °C:een. Kokonaisuuden kannalta olisi parasta, että tällaista satoa ei viedä lainkaan varastoon, vaan se markkinoidaan pois suoraan pellolta.

Takaisin alkuun

Hukkunut peruna (17.9.07)

Kuluneen kesän sateet aivan viime päiviin saakka ovat paikallisesti vaihdelleet voimak­kaasti. Pääosassa perunaviljelmiä liiasta vedestä ei vielä ole haittaa, mutta yksittäisillä viljelmillä rankimmat sateet ovat saattaneet osua siten, että peruna kärsii näkyvästi märkyydestä. Ensimmäisiä tunnistettavissa olevia liian märkyyden merkkejä ovat kukkakaalimaisiksi paisuneet korkkihuokoset.

Vesivaurioita kärsineillä lohkoilla on syytä tarkastaa ennen nostoa mukuloiden tila penkissä. Jo alle vuorokauden veden alla ollut peruna ei säily varastossa, vaikka se päällisin puolin näyttäisikin vioittumattomalta. Jos veden alle jääneet mukulat ovat vain pienellä alueella, tämä rajataan ja jätetään kokonaan nosta­matta. Lievissä vesivaurioissa, joissa ei pellolla päällisin puolin näy sadon huk­ku­misvioituksia, perunat kuivataan välittömästi noston jälkeen tehokkaasti. Satoa ei kuitenkaan viedä varastoon, vaan se markkinoidaan pois mahdolli­sim­man pian.

Jos sadon laatu näyttää käyttökelvottomalta tai niin paljon heikentyneeltä, että sen markki­noi­tavuus epäilyttää, vahinkoalasta kannattaa tehdä satovahinko­ilmoitus ja pyytää satova­hin­ko­tarkastusta.

Takaisin alkuun

Siemenperunan syyspeittaus (11.9.07)

Harmaahilsettä, kuivamätää ja känsärupea voidaan torjua ensi kevään käyttösiemeneksi tarkoitetusta perunasta peittaamalla noston jälkeen sato Fungazil 100 SL:llä, jonka tehoaine on imazaliili. Käsitelty peruna pitää merkitä näkyvästi peittauksesta ilmoittavalla lipukkeella, jotta se ei vahingos­sakaan pääse sekaantumaan elintarvikkeeksi tarkoitettuun perunaan.

Peitattava peruna ei saa olla multaista, koska peittausaine sitoutuu maa-ainekseen ja menettää tehonsa. Jos käyttösiemeneksi tarkoitettu sato on mukulakokojakaumaltaan sellainen, että tarvitaan lajittelua, sadon hellävarainen kokolajittelu on myös syksyllä turvallista, kun käytetään alkukuivausta osana sadonkorjuun työketjua. Syyspeittaus tehdään sitten siemenkäyttöön lajiteltuun sadonosaan.

Sertifioidusta siemenestä tilalla kerran lisätyn perunan siemenkelpoisuus kannattaa myös tutkia. Itse lisätyn käyttösiemenen  ”kuntotestin” voi teettää esimerkiksi Perunantutkimus­laitoksella. Tietoja näytteen toimittamisesta saat laboratoriosta.

Takaisin alkuun

Halla vieraili perunakasvustoissa (11.9.07)

Osassa Suomea syyskuun alun hallayöt vaurioittivat perunakasvustoja ja paikoin myös lopettivat vielä jäljellä olleen kasvun. Täysin paleltuneessa peruna­kasvus­tossa lehtiruton eteneminen pysähtyy, joten varsien kuivuttua (muutama päivä–viikko) nostovaiheessa ei ole enää mukularuttotartunnan vaaraa. Sen sijaan lievä, vain kasvuston yläosia vioittanut halla ei estä ruton etenemistä. Jos kasvustossa on hallan jäljiltä vielä eläviä, jo tuleentumisen merkit omaavia varsia, ne kan­nat­taa tässä vaiheessa kasvukautta ruiskuttaa pienellä määrällä varren­hävitys­ainetta. Tätä suositellaan etenkin sellaisille ruokaperunalajikkeille, jotka tiedetään alttiiksi mukularutolle.

Rehevimpien, hallan tuhoamien perunakasvustojen nostoa kannattaa muutoinkin lykätä muutamalla päivällä, jotta paleltuneet varret ehtivät kuivua. Ennen hallaa vielä kasvussa ollut perunan varsisto on heti paleltumisen jälkeen märkää ja sitkeää sekä tukkii herkästi korjuukoneen vaikeuttaen noston sujumista. Jos varsisto oli hyvin rehevä, paleltunutta varsimassaa voi vähentää joko kemialli­sesti kuivattaen tai mekaanisella murskaamisella muutama päivä ennen nostoa tai nostokoneen omalla varsisilppurilla.

Takaisin alkuun

Koloradonkuoriaisia voi löytyä vielä perunannostossa (10.9.07)

Heinäkuussa löydetyt kaksi koloradonkuoriaisesiintymää Sipoossa ja Parikka­lassa näyttävät jäävän yksittäistapauksiksi. Näistäkin kuoriaiset on hävitetty, eikä Elintarvike­turvallisuus­virasto Eviran mukaan uusia esiintymiä ole löydetty enää heinäkuun jälkeen. Koloradon­kuoriaisten leviämisvaara pysyy kuitenkin suurena, sillä viime vuosien lämpimät kesät ovat suosineet kuoriaisten runsas­tumista Venäjällä ja Baltiassa. Pysyvät esiintymisalueetkin Venäjällä ovat lähimmillään Karjalan kannaksella.

Koloradonkuoriaiskausi on nyt ohi, sillä mahdollisesti löytymättä jääneet koloradonkuoriaiset kaivautuivat elokuun aikana talveh­timaan maahan, mistä niitä on lähes mahdotonta enää löytää. Riskialueilla kannattaa silti vielä perunannostoissakin etsiä talvehtimaan menneitä kuoriaisia. Mahdollisesti löytyvistä kuoriaisista on ilmoitettava välittömästi TE-keskuksen maaseutu­osastolle tai Eviran kasvinsuojeluyksikköön. Yhteystiedot havaintoilmoitusten tekemiseksi sekä kuvia ja tietoa koloradonkuoriaisesta löydät Eviran internet­sivuilta: www.evira.fi/koloradonkuoriainen.

Takaisin alkuun

Maltokaariviroosi (4.9.07)

Elo-syyskuun vaihteessa vallinneen viileän ja sateisen sääjakson seurauksena maltokaari­viroosin mukulaoireet puhkeavat lähiaikoina siellä, missä tartuntoja on tapahtunut kesän aikana. Vähänkin oireilevat ruokaperunaerät kannattaa toi­mit­taa käyttöön pian, sillä maltokaariviroosin merkit väistämättä etenevät varastoin­nin aikana syvemmälle maltoon.

Maltokaariviroosin tunnistaa siitä, että ruskeita kaaria tai renkaita kehittyy mukulaan aluksi kuoren alle ja varastoin­nin kuluessa ne etenevät syvemmälle maltoon. Vain osa lajikkeista oireilee. Herkimpiä lajikkeita ovat Matilda, Nicola, Sabina, Siikli, Timo ja Van Gogh.

Lisätietoa maltokaariviroosista  tästä linkistä.

Takaisin alkuun

Tärkkelysperunan välivarastointi (3.9.07)

Välivarastointi on tärkeä lenkki tärkkelysperunan tuotantoketjussa. Välivarastoon nostetaan kuivalla säällä luontaisesti mahdollisimman pitkälle tuleentunutta, tervettä ja ehyttä tärkkelysperunaa.

Tärkkelysperunan nostot välivarastoon kannattaa keskittää syyskuun toiselle puoliskolle. Tuolloin myöhäisemmätkin tärkkelysperunakasvustot alkavat olla kohtuullisen tuleentuneita, mutta sääolot eivät vielä ole varastoitavan perunan nostolle liian hankalia.

Sekä kiinteät että väliaikaiset tärkkelysperunan välivarastot perustetaan sel­lai­siin paikkoihin, että kuormaus ja kuljetus tehtaalle onnistuu vaikeuksitta myös huonojen kelien aikana. Kiinteissä välivarastoissa seinärakenteiden lämpöeris­tykseen käytetään esimerkiksi styroksia. Vuosittain koottavien tilapäisten aumo­jen seinät voidaan rakentaa olkipaaleista. Katteina käytetään lämpöpressua tai myös esimerkiksi perunasta verkolla eristettyä turvetta tai olkea, pelkästään tärkkelysperunan varastointiin rakennetuissa kiinteissä välivarastoissa myös erityisiä siirrettäviä ja lämpöeristettyjä kate-elementtejä.

Yksityiskohtaisempaa tietoa tärkkelysperunan välivaraston mitoituksesta, sijoittamisesta ja muista varastointiperiaatteista on esimerkiksi Tärkki Netissä Tärkkelysperunan välivarastointioppaassa.

Takaisin alkuun

Perunan nostot varastoon alkamassa (28.8.07)

Aikaisimmat perunaistutukset ovat tuleentumassa. Finnamyl Oy:n peruna­tärkke­lys­tehdas Kokemäellä on ottanut perunaa vastaan vajaan kahden viikon aikana jo lähes 20 milj. kiloa, ja Pohjanmaankin tehtaat ovat aloittamassa käyntikautta. Myös nostot varastoon kannattaa käynnistää syyskuun alkuun mennessä, vaikka varastoja ei päästä heti jäähdyttämään. Lämpimässä säässä korjuukelpoisuuden saavuttanut perunasato saadaan varastoon ehyenä ja hyvälaatuisena.

Jokainen nyt nostettu hehtaari vähentää myös korjuukauden lopussa väistämättä vielä eteen tulevia nostovaikeuksia. Toisaalta myöhäisimmillä lohkoilla jäljellä olevat lämpimät syys­päivät kannattaa hyödyntää perunan kasvuun mahdolli­sim­man pitkälle. Varsinkaan vielä terveissä ja elinvoimaisissa tärkkelysperuna­kasvus­toissa ei ole syytä hätäillä noston aloittamisen kanssa.

Tavoitteena tulisi olla, että kaikki varastoitava peruna saadaan ylös 20.–25. syyskuuta mennessä. Tuleentuneelle perunalle vielä tässä vaiheessa lämmin varastokin on parempi säilytyspaikka kuin perunapenkki. Perunan makuuttaminen maassa varrettomana yli kahden viikon ajan lisää merkittävästi esimerkiksi seittirupea, mikä on syytä ottaa huomioon erityisesti siemenlohkoilla. Väli­varas­toitavan tärkkelysperunan nosto puolestaan kannattaa keskittää syyskuun kahdelle viimeiselle viikolle.

Takaisin alkuun

Alkukuivaus varmistaa varastointia (27.8.07)

Perunan pinnassa on aina noston jälkeen kosteutta. Pinnaltaan kostea peruna on otollinen kasvupaikka sieni- ja bakteeritaudeille. Pahimpia ovat rutto, harmaa­hilse, tyvi- ja märkämätä sekä phoma ja fusarium -kuivamädät.

Erityisesti sateisena syksynä on tärkeää, että sato alkukuivataan voimakkaalla puhalluksella heti noston jälkeisenä yönä ennen siirtoa varastoon. Varastossa kuivaus ei ole riittävän nopeaa, vaan peruna kuivataan erillisellä tehokkaalla puhaltimella laatikoissa tai perävaunussa. Alkukuivauksella varastotappioita pystyy alentamaan jopa 10–20 %.

Alkukuivauksen jälkeen peruna siirretään puolilämpimään varastoon parante­lemaan kuoriutumia ja haavoja. Lämpökäsittelyn kokonaispituus on 2–3 viikkoa, tavoitelämpötila +12–15 °C ja tuuletus melko niukka, mutta kuitenkin sellainen, että irtoperuna­varas­tos­sa­kaan alimmat perunat eivät pääse kärsimään happi­va­jausta. Myös varastoilman suhteellisen kosteuden pitäminen korkeana edistää perunan pintahaavojen umpeutumista.

Lämpökäsittelyä ei saa tehdä tyvi- tai märkämädän saastuttamalle sadolle. Jos tällaista perunaa joudutaan varastoimaan, lämpötila lasketaan mahdollisimman nopeasti +4 asteeseen. Kokonaisuuden kannalta olisi parasta markkinoida tällainen sato pois suoraan pellolta. Yksityiskohtaisempaa tietoa alkukui­vauk­sesta on esimerkiksi "Perunasadon alkukuivaus" -oppaassa, joka on tilattavissa Perunantutkimuslaitokselta.

Takaisin alkuun

Varastoon saakka aukoton ruttosuoja (27.8.07)

Perunan nopean kasvun vaihe on pääosalla viljelyksiä ohitettu. Myöhäisemmissä perunakasvustoissa ja viimeisinä istutetuilla lohkoilla sadonmuodostus on vielä kesken, ja niillä on pidettävä ruttosuoja aukottomana nostoon saakka, myös varsiston hävityksen ajan. Myös munaitiöiden kehittymisen estämiseksi kasvustot on pidettävä terveenä nostoon saakka. 

Mikäli torjuntaruiskutuksista huolimatta kasvustossa on ruttoa, varastoitavan perunan varsisto on varminta hävittää kemiallisesti ennen nostoa. Ruton itiö­tuotanto kasvustossa loppuu varsien kuollessa ja mukularuttotartunnan riski siten pienenee. Viimeisen rutto­ruiskutuksen ja varsistonhävityksen väli voi olla korkeitaan viikko. Lievä, vain kasvuston yläosia vioittanut hallakaan ei estä ruton etenemistä. Vasta siinä tilanteessa, jolloin halla on vienyt koko kasvuston, rutontorjunta ei ole enää tarpeen.

Mukularuttotartunta voi tapahtua vielä nostossa. Tervekin peruna voi saada ruttosaastunnan noston yhteydessä ja pilaantua muutamassa päivässä, jos nosto- ja varasto-olot ovat ruton leviämiselle ja itämiselle suotuisat. Sopivan lämpi­mäs­sä ja kosteassa mukulan pintaan tarttunut ruttoitiö tunkeutuu solukon sisään viidessä tunnissa. Kostean perunan seisotus pressulla peitetyllä lavalla on todellinen ruttohautomo!

Nostovaiheen ruttotartunta estetään ajoittamalla nosto päivän kuivimpaan aikaan, jolloin ruttoitiöitä on ilmassa vähän. Auringonpaisteessa ultra­violetti­säteily tappaa ruttoitiöt noin kolmessa tunnissa. Pilvisellä säällä ruttoitiöt saattavat säilyä hengissä jopa 3 vuorokautta.

Rutontorjunnan tärkeä ja viimeinen lenkki on sadon tehokas alkukuivaus välittömästi noston jälkeen ennen siirtoa varastoon.  Alkukuivaus pysäyttää tehokkaasti nostovaiheessa lievästi ruttoisessa sadossa (ruttoa enintään 5–7 %) ruton etenemisen varastossa. Tällaista perunaa sisältävän varasto kannattaa jäähdyttää lopulliseen varastointilämpötilaan hitaasti, jotta pellossa rutto­saas­tun­nan saaneet mukulat kuivettuisivat lajittelussa helposti havaittaviksi. Jos muku­loista yli 10 % on jo nostossa ruttoisia, satoa ei kannata viedä lainkaan varas­toon, vaan sille pitäisi löytää jokin muu käyttö.

Nostot ovat alkaneet, ja ruiskutusten ainevalinnassa on otettava huomioon varoajat. Pitkän, 21 vrk:n varoajan vaativia aineita voi käyttää enää kasvustoihin, joiden nostot ajoittuvat vasta aivan syyskuun loppuun. Muilla viljelmillä voidaan käyttää enää lyhyen varoajan omaavia Ranmania ja Shirlania.

Takaisin alkuun

Juuririkkojen torjunta ensi vuoden perunalohkoilta (24.8.07)

Ensi vuonna perunalle tulevien viljalohkojen rikkakasvitilanne kannattaa tarkistaa puinnin yhteydessä. Juolavehnä, valvatti ja muut hankalat juuririkkakasvit on helpointa hävittää jo syksyllä.

Korjaa olki pois puinnin jälkeen. Ruiskuta glyfosaattivalmiste syyskuussa tai lokakuun alussa, kun juuririkkakasvit ovat vielä eläviä ja vihreitä. Jos syksy on kuiva, odota sadejaksoa ja ruiskuta vasta sateiden jälkeen, niin saat paremman tehon. Kynnä keväällä tai myöhään syksyllä vasta aivan talven kynnyksellä. Ruiskutuksen ja kynnön väli pitää olla viileällä syyssäällä vähintään kolme viikkoa, jotta aine ehtii kulkeutua ja vaikuttaa juurakoihin.

Takaisin alkuun

Harkintaa varsistohävitykseen (22.8.07)

Runsas perunakasvusto hidastaa korjuukoneen nostonopeutta, lisää seulaelevaattorin tärytys- ja erottelutarvetta sekä pienentää näin mahdollisuuksia saada mukaan multaa suojaamaan perunaa. Poistamalla varsinkin rehevän kasvuston varret ennen nostoa varmistetaan, että varsien erottelu ei rajoita korjuukoneen nostotehon hyväksikäyttöä. Hellävaraisessa nostossa multa erottuu vasta seulaelevaattorin yläosassa suojaten perunoita kolhiintumiselta.

Varsistohävitys ei jouduta perunasadon tuleentumista. Perunankasvuston pitäisi alkaa tuleentua luontaisesti ennen nostoa, ja varsisto tulisi tuhota vasta sitten, kun näkyvissä on selvät luontaisen tuleentumisen merkit. Vielä aktiivisessa kasvussa olevan perunavarsiston tuhoaminen tuottaa sadon, jossa mukuloiden elintoiminnot ovat varastoon vietäessä vielä vilkkaita. Tuloksena on huonosti säilyvä ja helposti varastossa itävä sato.

Välittömästi nostosta tärkkelys- tai ruokateollisuuteen tai muutoin suoraan käyttöön toimitettavalle perunalle varsiston hävitys on harvoin missään muodossa mielekästä. Myös varastoitavasta perunasta varret kannattaa jättää hävittämättä ennen nostoa, jos kasvustot ovat terveitä eivätkä kovin reheviä ja korjuukoneessa itsessään on jonkinlainen varsisilppuri ennen nostovannasta. Jos varsiston hävitykseen on tarvetta, terveeseen, rutottomaan ja suhteellisen pitkälle tuleentuneeseen kasvustoon riittää pelkkä varsien mekaaninen murskaaminen muutama päivä ennen nostoa tai nostokoneen oma varsisilppuri.

Rehevissä kasvustoissa varsisto hävitetään joko kemiallisesti tai mekaanisen ja kemiallisen (Reglone, Spotlight Plus) yhdistelmänä. Reglonea käytettäessä latvuston tihein osa murskataan mekaanisesti 30–40 cm sänkeen, ja Reglone (1,5–2 l/ha) ruiskutetaan vuorokauden kuluttua murskauksesta. Spotlight Plussaa käytettäessä varret murskataan huolellisesti 10–40 cm sänkeen siten, että kaikki lehdet saadaan poistettua mahdolli­simman tarkoin. Kaksi – kolme päivää murskauksen jälkeen varsien tyngille ruiskutetaan Spotlight Plussaa 1 l/ha käyttäen vettä tavallisessa ruiskussa 300 l/ha ja ilma-avuisteisessa ruiskussa 60–150 l/ha.

Reglone -käsittelyn jälkeen peruna voidaan nostaa 10–14 vuorokauden ja Spotlihgt Plus -käsittelyn jälkeen 14 vuorokauden kuluttua. Noston pitkittäminen varsistohävityksen jälkeen lisää erityisesti seittirupea sekä mm. harmaahilsettä ja phoma-kuivamätää. Toisaalta viimeisen ruttoruiskutuksen ja varsistohävityksen väli voi olla enintään noin viikko. 

Varsiston hävityksessä otettava aina huomioon kuivuus. Jos vettä ei ole tullut viimeisten kahden viikon aikana ja varsisto on rehevä sekä vasta tuleentumisensa alussa, Regloneen pohjautuvaa kemiallista varsistohävitystä ei saa käyttää lainkaan yksinään. Tuleentu­mattomassa kasvustossa pelkkä mekaaninenkin varsiston poisto saattaa vioittaa mukula. Mikäli varsistonhävitystä tarvitaan, varsista poistetaan mekaanisesti 50–75 %. Jäljelle jäänyt varsimassa käsitellään 1–2 vrk kuluttua Reglonella. Vioitusten välttämiseksi käytetään hyvin pieniä ainemääriä (0,5-1,5 l/ha), ja ruiskutus tehdään keskellä päivää, jolloin kasvuston nestevirtaukset varsistosta juuriin ja mukuloihin ovat vähäisimmät. Toisessa käsittelyssä Reglone voidaan myös korvata Spotlight Plussalla, jonka kulkeutumisriski mukuloihin on merkittävästi pienempi kuin Reglonessa. Reglonen osalta on myös muistettava, että sitä saa käyttää samalla lohkolla korkeintaan kahtena peräkkäisenä vuotena. Spotlight Plussan käyttö on kielletty 1. ja 2. luokan pohjavesialueilla.

Palstaviljelmillä ja luomutuotannossa varsiston poisto on käytännössä ainoa keino suojata mukulasato rutolta. Varret poistetaan viimeistään silloin, kun lehdistä yli puolet on ruton tuhoamia tai kun mukuloissa löytyy ensimmäiset ruton merkit. Pienillä palstaviljelmillä varret niitetään ja viedään kokonaan pois. Luomupelloilla varret murskataan tarkoin penkkiä myöten, ja kasvuston jäänteet ohjataan mahdollisimman hyvin vakojen pohjiin.

Takaisin alkuun

Viime hetken varastovinkkejä (16.8.07)

Perunan nostokausi lähestyy, ja perunavarastojen pitäisi olla puhdistettuina sekä täydessä valmiudessa ottamaan vastaan syksyn satoa. Puhdas, hyvin järjestetty varasto merkitsee pienempiä varastotappioita ja siten myös parempaa perunatiliä. Vielä nostojen kynnyksellä kannattaa käydä varastossa läpi seuraava englantilaisesta BPC:n laatimasta ohjeesta mukailtu 10-kohtainen muistilista:

Puhdistus

1. Imuroi kaikki pöly ja lika perusteellisesti pois, varmista puhtaus pesulla.
2. Puhdista ilmastointi- ja kylmälaitteet tehokkaan toiminnan varmistamiseksi.

Tarkista varastolaitteistot

1. Varmista, että kaikki lämpötila- ja kosteusanturit toimivat kunnolla, vaihda rikkoutuneet tai kuluneet johtimet
2. Huolla ennakolta varaston ilmastointilaitteet, jotta estät kalliiksi tulevat toimintahäiriöt.

Palauta mieleesi edellisen varastokauden ongelmat

1. Lämpimät nurkkaukset? Þ Harkitse ylimääräisen kattopuhaltimen hankintaa.
2. Kosteuden kondensoituminen? Þ Lisää tuuletusta tai ylätilan lämmitystä.
3. Laatikoiden sijoittelu? Þ Tarkista, että ilma pääsee kiertämään vapaasti.

Suunnittele huolella varaston seuranta- ja kirjauskäytännöt

1. Määritä selkeästi varaston täytön vastuu nostokautena.
2. Kirjaa yksityiskohtaisesti satotiedot ennalta laatikoihin kiinnitettyihin tunnisteisiin tai irtovarastossa varastokarttalomakkeisiin.
3. Omaksu päivittäisrutiiniksi säännöllinen varaston lämpötilan ja kosteuden kirjaus, josta voit seurata varasto-olojen kehitystä.

Takaisin alkuun

Uuden sukupolven koloradonkuoriaiset kuoriutumassa (9.8.07)

Tämän kesän koloradonkuoriaislöydösten seurannoissa Sipoossa ja Parik­ka­lassa ja muis­sakaan ammattiviljelmillä sekä kotitarvepalstoilla tehdyissä tar­kastuksissa ei ole enää löydetty uusia aikuisia kuoriaisia tai niiden muna-, toukka- tai kotelo­as­teita. Tältä osin torjuntatoimet ovat tehonneet hyvin.

Tähän saakka mahdollisesti havaitsematta jääneiden koloradonkuoriaisten tou­kat ko­te­loituivat heinäkuun loppupäivinä maahan, josta niitä on vaikea löy­tää. Peruna­vil­jel­millä lehdettömiksi syödyt perunakasvit osoittavat, että pai­kal­la on saattanut ol­la touk­kia, jotka ovat kaivautuneet maahan kote­loi­tu­maan. Merkkinä kote­loi­tu­neista ko­lo­ra­don­kuoriaisista voi maan pinnassa löytyä myös pyöreitä reikiä.

Viime päivien helteet ovat nopeuttaneet koteloiden kuoriutumista, ja lähi­viik­koi­na on­kin mahdollista löytää perunakasvustoista uuden sukupolven aikuisia kuoriaisia. Var­sinkin lämpiminä ja aurinkoisina päivinä kuoriaiset hakeutuvat peruna­kas­vuston yläosiin.

Koloradonkuoriaisen pysyvien kantojen muodostuminen voidaan estää vain, jos aikui­set koloradonkuoriaiset löydetään perunakasvustosta ennen kuin nä­mä kai­vau­tuvat ta­kai­sin maahan talvehtimaan. Siksi erityisesti riskialueilla etelärannikolla ja Kaak­kois-Suo­messa sekä ammatti- että kotitarveviljelijöiden on jatkettava peru­na­kasvustojen tark­kai­lua sadonkorjuuseen saakka.

Koloradonkuoriaishavainnoista ja -epäilyistä pitää heti ilmoittaa Eviran kas­vin­tar­kas­tuk­seen tai TE-keskuksen kasvintarkastajalle. Yhteystiedot havainto­ilmoi­tusten tekemi­seksi sekä kuvia ja tietoa koloradonkuoriaisesta löytyy Eviran sivuilta.

Takaisin alkuun

Munaitiöiden torjunta (9.8.07)

Ruttoisessa kasvustossa riski munaitiöiden muodostumiseen on suuri. Muna­itiöi­den ke­hitys voi alkaa, kun lähekkäin olevat ruttolaikut ovat laajentuneet kiinni toisiinsa.

Tehokkain keino munaitiöitä vastaan on niiden syntymisen estäminen. Tavan­omai­ses­sa vil­jelyssä aukoton ruttosuoja estää varmimmin munaitiöiden syn­nyn. Luomu­viljelyssä peru­nan varsisto poistetaan, kun rutto on tuhonnut 10 % lehtien pinta-alasta eli, kun keski­määrin joka viidennestä lehdykästä löytyy ruttolaikku.

Takaisin alkuun

Siemenperunan varsistohävitykseen harkintaa (3.8.07)

Varhaisimmilla käyttösiemen- ja siementuotantoviljelmillä sadon mukulakoko lä­hestyy sie­men­tuo­tannon tavoitteita. Siemenperunasadossa ylisuuret muku­lat koe­taan on­gel­maksi, jonka ratkaisuksi varsistohävitys ei ole oikea toimin­ta­mal­li. Aktii­visessa kas­vussa olevan perunavarsiston tuhoaminen tuottaa sa­don, jossa mu­ku­loiden elin­toi­min­not ovat varastoon vietäessä vielä aktiivisia. Tuloksena on huonosti säilyvä ja hel­posti varastossa itävä sato. Siemensadon mukulakokoon vaikutetaan ensisijaisesti muilla vil­jelytoimilla.

Omassa käyttösiemenlisäyksessä sadon mukulakoon päästäminen hieman suu­rem­maksi ei käytännössä edes lisää siemenen hehtaarikustannusta. Ainoat haitat syntyvät siitä, että käyttösiemensadon suurempi mukulakoko vaatii enemmän tilaa varastossa. Toisaalta käyttösiemenen suurempi mu­ku­la­koko takaa seuraavalle kas­vu­kaudelle elin­voimaisemman siemenen.

Varsistohävitys on tärkeä osa noston valmisteluissa, ja sitä käytetään en­si­si­jaisesti vä­hen­tämään korjuukoneeseen tulevaa varsimassaa ja siten var­mis­tamaan hellä­va­raista nostoa. Siemenperunaviljelmilläkin varret hävitetään vas­ta, kun peruna­kas­vus­to on al­kanut selvästi tuleentua luontaisesti. Jos kas­vusto ei ole ennen varsisto­hä­vitystä alkanut vielä kunnolla tuleentua, pelkkä mekaaninenkin varsien poisto voi vioittaa perunaa.

Varsistohävitys tehdään joko mekaanis–kemiallisesti tai kemiallisesti. Me­kaanis–kemialli­sessa varsistohävityksessä osa kasvustosta (50–70 %) pois­te­taan mekaa­nisesti, ja jäljelle jäänyt varsisto käsitellään sen kuivahdettua 1–2 vrk:n kuluttua. Perunasato nostetaan viimeistään kahden viikon kuluttua varsiston tuhoamisesta.

Takaisin alkuun

Osallistu maltokaariviruskartoitukseen (2.8.07)

Helsingin yliopiston Soveltavan biologian laitoksen johdolla on parhaillaan me­nossa kansainvälinen tutkimus, jossa selvitetään perunan maltokaariviruksen levin­nei­syyt­tä Suomessa ja muissa Itämeren ympärysmaissa, tutkitaan tau­din­kulkua ja ke­hi­tetään taudin torjuntakeinoja. Osana tätä tutkimusta pyritään kartoittamaan malto­kaa­ri­viruksen levinneisyys mahdollisimman tarkasti myös Suomessa.

Osallistu omalta osaltasi kartoitukseen vastaamalla tästä linkistä avau­tu­vaan net­ti­kyselyyn. Vastanneiden kesken arvotaan hienoja palkintoja.

Takaisin alkuun

Koenosto satoarvion perustaksi (2.8.07)

Nostot lähestyvät ja on aika käydä tekemässä arvio sadon kehityksestä ja so­vel­tu­vuu­desta käyttötarkoitukseensa. Koenostossa selvitetään mukulaluku se­kä saa­daan arvio tulevasta satotasosta ja sadon kokojakaumasta. Lisäksi tu­le­vat ilmi mah­dol­liset laatuun vaikuttavat yllätykset kuten rupi. Koenoston avulla voidaan myös haarukoida tulevaa nostoajankohtaa ja tärkke­lys­tuo­tan­nossa sitä, onko väli­va­rastoon aiotun lohkon sato tähän tarkoitukseen so­vel­tuvaa.

Helpointa on kutsua maaseutukeskuksen perunakonsulentti tai tehtaan vil­je­ly­neu­voja tekemään koenosto osana neuvonnallista kasvustotarkkailua. Itse teh­tävää satoarviota varten nostetaan perunat kahdelta rivimetriltä 2–3 koh­das­ta/hehtaari loh­kon keskimääräistä kasvustoa kuvaavista paikoista. Nos­tet­tu sato mitataan ja lasketaan hehtaarisadoksi käyttäen rivivälin mu­kais­ta muuntokerrointa.

Mitattuun satoon lisätään vielä arvioitu lisäkasvu. Kukinnan loppuvaiheessa sadon li­säkasvu on noin 800 kg/ha päivässä. Tämän jälkeen lisäkasvu jatkuu noin puo­len­toista viikon ajan tasolla 500 kg/ha päivässä ja vielä viikosta va­jaa­seen kol­meen viikkoon noin 300 kg/ha tasolla.

Perunan tautitilanne vaikuttaa sadon varastoitavuuteen. Mikäli kasvustossa on ty­vi­mätää, on tarkasteltava, olisiko perkuu mahdollista. Jos kasveista enim­millään 1/100 on tyvimätäisiä, kasvusto kannattaa vielä perata. Jos tautisia on yli 1/50, per­kaus muo­dostuu niin työlääksi, että perunan varastoinnin si­jaan kan­nat­taa har­kita muita käyttötarkoituksia. Tällaista peru­naa ei myös­kään kannata panna tärkkelysperunan välivarastoon, vaan sato toimitetaan nostosta suoraan tehtaalle.

Takaisin alkuun

Ruttosuoja pidettävä aukottomana (27.7.07)

Heinäkuussa runsaasti sateita saaneilla alueilla maat ovat kosteita. Lämmön ja kos­teuden ansiosta perunakasvustot ovat reheviä, ja lämpimät, kasteiset yöt pitävät ne pitkään päivällä kosteina.

Rehevät kasvustot ja kostea säätyyppi suosivat nyt ruton leviämistä. Ruttoa esiin­tyy­kin lähes koko perunantuotantoalueella, ja varsinkin suojaamattomilla kotitarve­vil­jel­millä tuhot ovat jo merkittäviä. Ruton leviämisestä Itämeren ym­pä­ristömaissa on ajankohtaista tietoa yhteis­poh­jois­maisella ruton­seuranta­si­vus­tolla www.web-blight.net.

Perunasadon lisäkasvu on nyt nopeimmillaan, ja kasvustot on saatava pi­det­tyä vie­lä pitkään terveenä ja elinvoimaisena. Ruttosuoja onkin pidettävä mah­dollisimman aukot­to­mana koko maassa. Ruttopaine on nyt voimakas, ja vie­lä kasvussa olevassa peru­na­kas­vustossa uuden kasvun suojaamiseksi rutto­ruis­kutus on uusittava viikon sisällä myös sisävaikutteisia aineita käytettäessä. Tästä ruiskutus­väliä voidaan pidentää noin 10 päivään, jos sääennuste lupaa poutaa.

Varaudu ajoissa mukularuton torjuntaan

Rankkojen sadekuurojen huuhtoessa ruttoisia kasvustoja itiöt leviävät penkin pin­nalle ja siitä edelleen mukulapesiin. Seuraa kasvustojen terveyttä etenkin varjoi­sis­sa pel­lon­reu­noissa.

Mukularuton torjumiseksi perunakasvustot saatava pidettyä terveinä nostoon saak­ka. Varaa viimeisiin ruiskutuksiin riittävästi Shirlania tai Ranmania, joi­den varoaika on vain viikko. Nostovaiheessa ruttotartunta estetään ajoitta­mal­la nosto päivän kui­vim­paan aikaan ja alkukuivaamalla sato voimakkaalla pu­halluksella heti noston jälkeisenä yönä. Alkukuivaus vähentää myös varasto­tau­tien ilmaantumista satoon. Nyt ehdit vielä rakentaa alku­kuivaus­paikan va­ras­toitavalle perunalle, jollei sellaista ole.

Takaisin alkuun

Erota harmaahome perunarutosta (24.7.07)

Kaikki laikut perunan lehdessä eivät ole perunaruttoa. Kuivien pisaramaisten lehti­pol­te­laikkujen lisäksi perunakasvustoista näkyy harmaahometta. Se on syytä tun­tea, ettei sekoita sitä perunaruttoon.

Perunarutto muodostaa lehteen vetistyneen laikun, jonka ulkokehälle kehittyy pian valkoista kuromapölyä. Sen erottaa, kun aamukasteista lehteä kääntelee valoa vasten. Yöllä vetistynyt laikku kuivuu päivän mittaan.

Myös harmaahome vetistää laikkuja lehtiin. Harmaahome etenee nopeimmin lehti­suonen kohdalta, jolloin laikusta kehittyy usein V:n muotoinen. Laikun vanhimpaan kohtaan reunaan tai keskelle kehittyy itiöitä, jotka ovat varren päässä koholla leh­den pinnasta. Itiöt ovat syntyessään valkeita, myöhemmin harmaita. Harmaahome is­kee herkimmin jo tuleentuviin lehtiin sekä kohtiin, joihin kuihtuva kukka on pu­donnut.

Takaisin alkuun

Näivetystautia näkyvissä (23.7.07)

Suhteellisen runsaista sateista huolimatta on alueita, joissa perunakasvustoja on kiu­saa­massa kuivuus. Näillä paikoilla näivetystauti saattaa olla ruttoa merkittä­väm­pi peru­na­kas­vustojen tuhoaja. Näivetystaudille on tyypillistä se, että lehdet kuih­tuvat aluk­si yhdeltä puolelta varressa. Lopulta kuihtuminen etenee var­ren kaik­kiin lehtiin. Hy­vä­kuntoisten perunayksilöiden välissä saat­taa törröttää pystyyn kuol­leita pe­ru­nan­varsia.

Näivetystautia aiheuttava Verticillium-sieni runsastuu maassa, jos lohkolla vil­jel­lään usein perunaa. Sairaita kasveja on yleensä niin harvassa, ettei sato­tap­pioita synny, mutta toisen­kinlaisia tilanteita on tavattu. Runsaana esiintyes­sään tauti voi alentaa satoa jopa 25 %. Näivetystautia torjutaan kasvin­vuo­ro­tuk­sella ja käyttämällä ter­vet­tä siemenperunaa.

Takaisin alkuun

Uusi koloradonkuoriaislöytö Parikkalassa (19.7.07)

Eviran tuore tiedote kertoo, että tämän kesän ensimmäinen havainto koloradon­kuo­riaisen toukkaesiintymästä on tehty Parikkalassa. Kaikkien perunanviljelijöiden alkaen pienistä omatarveviljelmistä ammattimaiseen perunantuotantoon on syytä nyt tark­kailla peruna­kas­vustoja kuoriaisen toukkien varalta, koska kuoriaisen toukkavaihe on alkanut, ja toukka­ryhmien löytyminen on todennäköisempää kuin yksittäisten kuoriaisten.

Evira kehottaa tarkastamaan perunakasvustot säännöllisesti viikoittain erityisesti ete­lä­rannikolla Turun ja Porvoon välisellä alueella sekä itärajan lähistöllä Kaakkois-Suomessa Lappeenrannan ja Joensuun välisellä alueella. Näillä seuduilla on suurin riski, että itä­kaakkoisten ilmavirtausten mukana kulkeutuu uusia koloradonkuoriaisia Venäjältä ja Baltiasta.

Takaisin alkuun

Huolehdi perunan vedensaannista (18.7.07)

Viimeaikaiset sateet riittävät tyydyttämään perunan vedentarpeen nyt suurimmassa osassa maata. Silti on edelleen alueista, joita sateet ovat kiertäneet, ja perunakasvustot kärsivät vedenpuutteesta. Peruna tarvitsee nyt paljon vettä, sillä aurinkoisena ja tuu­lisena päivänä perunakasvusto saattaa kuluttaa vettä jopa yli 10 mm päivässä. Kas­telu­tarvetta pitääkin edelleen seurata ja täydentää maan vesivaroja, jos odotettavissa ei ole runsaampia, yhtäjaksoisia sateita.

Välittömän kastelutarpeen merkkinä on, että penkin multa ei enää pysy pallona kou­raan puristettaessa. Pahimmillaan kuivuusoireina on näkyvissä kasvuston nuu­tu­mista ja värin tummumista mustan sinivihreäksi.

Vähämultaisilla hiekka- ja karkeahietamailla vettä annetaan 4–5 päivän välein enin­tään 20 mm kerralla. Paremmin vettä pidättävillä multavilla hietamailla riittää 25–30 mm sadetus viikon välein. Suurin hyöty vedestä saadaan sadettamalla yöllä, jolloin haihdunta on pienintä. Toisaalta hellesäässä sadetus päiväsaikaan alentaa kasvuston lämpötilaa paremmin perunalle sopivaksi. Perunan yhteyttämiskyky on parhaim­mil­laan, kun kasvuston lämpötila on +18–25 °C, ja se lakkaa täysin lämpötilan ylittäessä kasvustossa +30 °C. Mukulasadon lisäkasvu on tehokkainta lämpötilassa +15–22 °C.

Takaisin alkuun

Ruttoa Etelä-Suomessa (12.7.07)

Maassa säilynyt rutto puhkesi Etelä-Suomessa noin viikko ensim­mäisen sa­de­jakson jäl­keen, joka ajoittui kesäkuun viimeiselle viikolle. Lehtiruttoa on 5.7. al­kaen tavattu muu­tamista paikoista. Syntyneet ruttoesiintymät itiöivät ja levittävät ruttoa nyt ilmateitse lä­hi­seuduille aina, kun sää on kostea.

Ilmoita aikaisista ruttoesiintymistä

MTT:n Kasvinsuojelussa toivotaan, että lisää ruttohavaintoja ilmoitettaisiin. llmoita rutto­ha­vain­tosi sähkö­postitse osoitteeseen asko.hannukkala@mtt.fi tai puhelimitse 03-4188 2543. Tiedoista on paljon apua arvioitaessa rut­to­riskiä, mikä parantaa rutto­varoitusten osu­vuut­ta eri puolilla Suomea.

Suomen ruttohavainnot toimitetaan myös Itämeren maiden yhteiselle rutto­seuranta­kartalle, jota voi jokainen seurata osoitteessa: www.web-blight.net

Takaisin alkuun

Suojaa kasvustot (12.7.07)

Ensimmäiset ruttoesiintymät itiöivät jo ja levittävät ruttoa tuulen mukana aina, milloin sää on kostea. Heinäkuun toisella viikolla toinen ruttoruiskutus on ajankohtainen Etelä-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaallakin ensimmäinen ruiskutus on aiheellista tehdä.

Varsiston kasvaessa ruiskutus on uusittava viikon välein uuden kasvun suojaamiseksi. Lyhyttä ruiskutusväliä käytettäessä voidaan noudattaa käyttöohjeen alinta annostusta. Kukinnasta eteenpäin ruiskutusväliä voidaan poutajaksojen aikana pidentää.

Takaisin alkuun

Pahkahomeen torjunta (12.7.07)

Runsaita sateita saaneilla alueilla pahkahome, toiselta nimeltään varsikuolio, itiöi par­haillaan. Jos pahkahome on kiusannut viime vuosina, kannattaa seuraavaan ruisku­tukseen käyttää Shirlania. Shirlan ei suojaa uutta kasvua, joten varsiston kasvaessa Shirlanin ruiskutusväli on vain 5–6 päivää.

Takaisin alkuun

Valppaana koloradonkuoriaisen varalta (12.7.07)

Kesän ensimmäiset talvehtineet koloradonkuoriaiset löytyivät hiljattain Sipoosta. Kuo­riaisia voi tulla myös itäkaakkoisten ilmavirtauksien ja niissä esiintyvien ukkos­rintamien avulla niin Baltian kuin Venäjänkin alueilta erityisesti etelärannikolle sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalaan, aina Kainuuseen saakka.

On tärkeää, että kaikki koloradonkuoriaisesiintymät löydetään ja päästään hävittä­mään pysyvän kuoriaiskannan muodostumisen estämiseksi. Koloradon­kuoriais­ha­vainnoista ja –epäilyistä pitää heti ilmoittaa Eviran kasvintarkastukseen tai TE-kes­kuk­sen kasvin­tar­kas­tajalle, joka varmistaa havainnon ja an­taa ohjeita jatko­toi­men­piteisiin. EVIRAn tiedote 10.7.

Koloradonkuoriaisten paljastumista auttaa usein se, että perunakasvustoon ase­tut­tuaan ne syövät nopeasti perunanlehtiä rangoiksi, minkä huomaa kauempaa kuin kuoriaisen.

Takaisin alkuun

Liikavedet pois viljelyksiltä (9.7.07)

Keskikesän rankimmat ukkoskuurot saattavat kohdalle osuessaan kas­tella peruna­maat niin perusteellisesti, että perunan kasvu alkaa kärsiä. Sateiden liottamissa pen­keissä perunaa uhkaa tukehtuminen liikakosteuteen ja ilman puutteeseen. Peru­nan juuristo kestää vettä pari päivää. Uudet, kasvamassa olevat mukulat tukehtuvat jo muu­tamassa tunnissa.

Alavimmilla mailla painanteisiin kertynyt vesi on syytä johtaa pikaisesti pois. Jos sateet vievät mennessään penkitkin, ne on yritettävä palauttaa multaamalla heti, kun pellolla pääsee kunnolla liikkumaan. Multaaminen palauttaa penkkien muodon ja il­man­vaihdon sekä pehmittää vakojen pohjat jälleen vettä läpäiseviksi. Rankkasateiden ha­jot­ta­mien penkkien paikkaus­multaus kannattaa vielä kasvuston myöhäisessäkin ke­hi­tysvaiheessa. Paikkaus­mul­tauksessa maata nostetaan penkin kylkiin – ei enää penkin päälle.

Takaisin alkuun

Ruton ruiskutusohjelmat (7.7.07)

Maatartunnan kannalta riskilohkoilla yksi Epok- tai Ridomil-ruiskutus ohjelman alussa on suositeltava. Sen jälkeen torjuntaa jatketaan muilla valmisteilla. Epokia ja Ridomilia ei saa käyttää pohjavesialueilla eikä High Grade –alueella.

Harvoin käytettyinä Epok ja Ridomil ovat tehokkaita, sillä ne tappavat ruton kasvin si­sältä. Toistuvassa käytössä rutto sopeutuu nopeasti niiden sisältämään metalaksyyli-teho­ainee­seen, minkä seurauksena metalaksyyli menettää tehonsa.

Markkinoilla on lukuisia muitakin rutontorjunta-aineita. Acrobat, Curzate, Sereno, Tanos ja Tattoo sisältävät kahta tehoainetta, joista toinen imeytyy kasvisolukkoon ja toi­nen levittyy lehden pinnalle. Niiden käyttöajankohta on 1–3 kertaa rutontorjuntakauden alkupuolella.

Kosketusvaikutteiset valmisteet muodostavat rutontorjuntaohjelman rungon. Koske­tus­vai­kutteisia valmisteita ovat Dithane, Penncozeb, Shirlan, Electis ja Ranman. Ranman ja Shirlan suojaavat hyvin mukularutolta, ja lyhyen varoaikansakin puolesta ne sopivat hyvin viimeisiin ruiskutuksiin. Ranman toimii hyvin myös varrenkasvuvaiheen ruis­ku­tuk­sissa, sillä se tun­keu­tuu supussa olevien latvalehtien poimuihin. Shirlan ei suojaa uutta kasvua, joten sitä kan­nattaa käyttää aloitusvaiheessa vain silloin, kun samalla halu­taan torjua pahkahometta eli varsikuoliota.

Dithanea ja Penncozebia voidaan käyttää koko ruiskutuskauden lukuun ottamatta viimeistä ruiskutusta. Elekctis torjuu ruton ohella hyvin lehtipoltetta. Tanos, Sereno ja mankotsebi­val­misteet suojaavat kohtalaisesti lehtipoltteelta. Lehtipoltteen torjunta-ajan­kohta on yleensä heinäkuun loppupuoliskolla. Tanosin käyttöaika painottuu kui­tenkin torjuntaohjelman alku­puolelle, sillä se imeytyy parhaiten nuoriin lehtiin.

Rutontorjunta-aineiden ominaisuuksia taulukkona löytyy MTT:n sivuilta.

Takaisin alkuun

Peruna-ankeroinen pian tunnistettavissa (6.7.07)

Eteläisessä Suomessa tehoisan lämpötilan summa alkaa lähestyä 600 °Cvrk:n ra­jaa, mi­kä merkitsee, että peruna-ankeroisen kystat ovat kehittyneet tunnistettavan ko­koi­siksi. Jos perunakasvusto on laikuittaisesti kitukasvuinen, juuret ovat lyhyet ja haa­roit­tuneet, ja kasvi näyttää kärsivän veden puutteesta, voidaan epäillä peruna-ankeroista. Saastunnan aiheut­tajana on todennäköisimmin keltaperuna-ankeroinen, josta maas­samme on pysyvä kanta, mutta valkoperuna-ankeroislöytöjen jälkeen senkään muka­na­olo ei ole poissuljettu. Molemmilla on samantyyppinen elinkierto.

Peruna-ankeroinen on noin 0,5 mm pitkä sukkulamato, joten sitä ei havaita paljain silmin. Tunkeuduttuaan perunan juureen naaras paisuu lukuisia toukkia sisältäväksi kystaksi, joka on halkaisijaltaan noin 1 mm. Aluksi kystat ovat vaaleita ja havaittavissa juuriin sekä hyvin runsaassa esiintymässä myös rönsyihin ja mukuloihin kiinnittyneenä. Myöhemmin kelta­peruna-ankeroisen kystat kellastuvat, kun valkoperuna-ankeroisen kystat pysyvät lähes valkoisina. Syksyyn mennessä kummankin lajin kystat tummuvat lähes mustiksi, irtoavat ja jäävät maahan lisääntymiskelpoisena useiksi vuosiksi.

Oireileva kasvusto on syytä tutkina nostamalla perunayksilöitä maasta. Sekä kelta-  että valkoperuna-ankeroinen on vaarallinen vaarallinen kasvintuhooja, josta on il­moi­tettava kasvinsuojeluviranomaisille.

Takaisin alkuun

Perunan lisälannoitus (6.7.07)

Minkään muotoinen perunan lisälannoitus kasvukauden aikana on harvoin kan­nat­tavaa, mikäli kevään lannoitus on ollut tasapainossa ja muu viljelytekniikka koh­dal­laan. Esimerkiksi kasvustoon annetusta typestä ei juuri ole apua kuivuuden aiheut­tamien menetysten torjuntaan.

Merkittävin hyöty kasvukauden aikana annetusta täydennyslannoituksesta saavu­te­taan sellaisilla karkeilla mailla, joissa viljavuuslukemien perusteella perunan ka­lium­tarve on tärkkelysperunassa yli 140 kg/ha sekä ruoka-, ruokateollisuus- ja siemen­pe­runalla yli 160 kg/ha. Tällöin perunan kaliumtarpeen turvaamiseksi kannattaa antaa täy­dennyksenä kaliumnitraattia yhteensä 10–25 kg/ha K vastaava määrä lehti­lannoi­tuksena kolmen–neljän ensimmäisen ruttoruiskutuksen yhteydessä.

Typen lisääminen kasvustoon tulee kyseeseen vain tilanteissa, joissa kasvustossa on selvästi typenpuutteen aiheuttamaa vaalenemista eikä ympäristötuen typpiraja tule vielä vastaan. Typpitäydennykseen voi käyttää ruttoruiskutuksen yhteydessä (ei kui­ten­kaan Tattoon kanssa) lehtilannoitteena kaliumnitraattia, magnesiumnitraattia, typpi­liuosta tai ureaa 5–10 kg/ha N vastaava määrä. Kaliumnitraatti sopii erityisesti tilan­teisiin, joissa pellon heikon kalitilan seurauksena on tarvetta myös täydentävään kali­lan­noi­tukseen. Lannoitus on tehtävä ennen kukinnan päättymistä.

Takaisin alkuun

Sateet herättävät ruton munaitiöt (28.6.07)

Monin paikoin saadut 20–30 mm:n sateet herättävät maahan pesiytyneet ruton mu­na­itiöt. Maatartuntalohkoilta ruttoa alkanee löytyä heinäkuun toisella viikolla, mikäli sää jatkuu epävakaisena. Riskipaikkoja ovat perunalohkot, joilla vaikeana ruttovuotena 2004 kasvoi perunaa, sillä rutto on saattanut säilyä pellossa.

Rehevissä kasvustoissa rutontorjunta on syytä aloittaa viikon kuluessa. Hiljattain tai­met­tuneilla lohkoilla luonnollinen ruiskutusten aloitusajankohta olisi vasta heinäkuun toisella viikolla. Seuraa kuitenkin säätä ja ruttoennusteita sekä varaudu tarvittaessa aikaistamaan riskilohkojen ruiskutuksia.

Takaisin alkuun

Multaamalla kookas penkki (28.6.07)

Runsas, hyvälaatuinen perunasato tarvitsee kasvuympäristökseen tilavan penkin. Suuri penkki estää perunoiden vihertymistä sekä suojaa kehittyvää perunasatoa muku­la­rutolta. Hyvä penkki on muodoltaan pyöreäharjainen ja noin 20 cm korkea, ja siinä on siemen­mukulan päällä maata kymmenisen senttiä.

Multaa penkit lopulliseen kokoonsa viimeistään varrenkasvuvaiheessa. Tarkasta penk­kien kunto ja multaa tarvittaessa. Runsaiden sateiden jälkeen multaus on hyvä tehdä heti, kun maa on kuivahtanut käsittelykelpoiseksi. Multaaminen parantaa maan il­manvaihtoa ja pehmittää vakojen pohjat jälleen vettä läpäiseviksi.

Takaisin alkuun

Juuririkkakasvien torjunta (26.6.07)

Perunakasvustot kehittyvät nyt nopeasti, joten juuririkkakasvien torjunnalla on kiire. Vähäinen rikkakasvimäärä hoituu multaamalla etenkin, jos perunan varsisto on kas­va­massa päälle. Pahat juuririkkakasvialueet sen sijaan tarvitsevat kemiallista torjuntaa. Valvatti, ohdake ja pähkämö ruiskutetaan Tituksella ai Monitorilla, kun niissä on 6–8 lehteä, mutta ei vielä varrenkasvua. Juolavehnän oikea ruiskutusajankohta on 2–3 lehteä versossa. Paras teho saadaan kosteissa oloissa. Ruiskutus on viisainta ajoittaa sateen jälkeen tai kuivina päivinä aamutunteihin.

Kuivissa oloissa Monitorin ja Tituksen teho juolavehnään ei ole paras mahdollinen. Täl­löin varmempi tulos juolavehnän torjunnassa saadaan käyttämällä valikoivia juola­veh­nän­torjunta-aineita. Niillä torjunta tehdään, kun juolavehnän uusien valkoisten juura­koi­den alut ovat 3–4 cm mittaisia. Versoissa on silloin noin neljä lehteä.

Juuririkkakasvien ja juolavehnän torjunnan jälkeen penkit voidaan mullata aikai­sin­taan viikon kuluttua ruiskutuksesta.

Takaisin alkuun

Koloradonkuoriaisten leviämisriski suurimmillaan (25.6.07)

Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) mukaan tänä kesänä ei ole vielä tehty kolo­radon­kuo­riais­havaintoja. Baltiassa ja Venäjällä koloradonkuoriaisia esiintyy pysyvästi, joten sopivasti idästä — etelästä tulevat ilmavirtaukset sekä ukkosrintamat kasvattavat ko­lo­radon­kuo­riaisten kulkeutumisriskiä Suomeen. Aikaisempien vuosien perusteella riski koloradon­kuo­riais­ten leviämiselle ilmavirtausten mukana Suomeen on suurimmillaan juuri nyt juhannuksen tienoilla, yleensä juhannuksen jälkeisten viikkojen aikana.

Viime vuodet ovat myös osoittaneet, että koloradonkuoriainen pystyy meilläkin tal­vehtimaan. Osa koloradonkuoriaisista pysyttelee maassa lepotilassa jopa parikin vuot­ta. Kiitettävän tarkasta seurannasta ja tehokkaista torjuntatoimista huolimatta joitakin piilemään jääneitä esiintymiä saattaa yhä ilmaantua niille alueille, joilta kuoriaisia löytyi viime ja toissa kesänä. Maassa talvehtineet koloradonkuoriaiset lähtevät liikkeelle alkukesästä, kun maa on lämminnyt noin +14–15 °C:een.

Erityisesti niillä alueilla, missä koloradonkuoriaisia on esiintynyt viime vuo­si­na, on syytä edelleen tarkkailla tehostetusti perunaviljelmiä heti alku­ke­säs­tä. Muuallakin Etelä- ja Kaakkois-Suomessa perunapellot kannattaa tarkistaa kolora­don­kuo­riaisen varalta jokaisen Baltiasta tai Venäjältä saapuneen ukkosrintaman jäl­keen. Vain näin voimme varmistaa, että mahdollisesti tähän saakka maassa säily­neistä koloradonkuoriaisista ei pääse muodostumaan meille pysyvää kantaa. Yksi­tyis­kohtaista tietoa koloradon­kuoriai­sesta ja toimintaohjeita sen torjuntaan löytyy Eviran kotisivuilta.

Takaisin alkuun

Ilmoita aikaisista ruttoesiintymistä (20.6.07)

MTT:n tutkijat toivovat ilmoituksia ruttohavainnoista. Ruttohavainnot kaikenlaisista peruna­kas­vus­toista ovat tervetulleita. Niistä on paljon apua arvioitaessa ruttoriskiä  ja ne paran­tavat ruttovaroitusten osuvuutta eri puolilla Suomea. Ilmoita havaitsemistasi ensimmäisistä ruttopesäkkeistä sähköpostilla marika.rastas@mtt.fi tai puhelimitse 03-4188 2543. Havainnot varmistetaan MTT:ssa yhteydenoton jälkeen. 

Suomen ruttohavainnot toimitetaan myös Itämeren maiden yhteiselle rutto­seuranta­kartalle, jota voi jokainen seurata osoitteessa: www.web-blight.net

Tarkkaile vuoden 2004 perunalohkoja

Ensimmäisenä perunaruttoa todennäköisesti löytyy lohkoilta, joilla jonain viimeisistä neljästä vuodesta on esiintynyt ruttoa. Etenkin vuoden 2004 perunalohkoja kannattaa seurata.  Maatartunnasta puhjennutta ruttoa voi löytyä kesä–heinäkuun vaihteessa paikoista, joissa satoi rankasti pari viikkoa aikaisemmin.

Takaisin alkuun

Rutontorjuntaan varautuminen (20.6.07)

Jos sää jatkuu sateettomana, sopiva ruttoruiskutusten aloitusajankohta on perunan nuppuvaiheessa. Kun sää muuttuu sateiksi, maatartunnan kannalta riskilohkoilla ruiskutukset on syytä aloittaa heti, kun maa on ollut muutaman päivän yhtäjaksoisesti märkää, vaikka perunakasvusto olisi vielä nuorta.

Takaisin alkuun

Etelä-Pohjanmaalla luteita (20.6.07)

Etelä-Pohjanmaalla luteet ovat paikoin kiusanneet perunan taimistoja. Runsas imen­tä­vioitus varhaisessa taimivaiheessa voi hidastaa perunan kasvua, minkä vuoksi luteita ovat muu­ta­mat viljelijät torjuneetkin. Torjuntaan voi käyttää ainakin Karatea ja Sumi-Alphaa.

Sään muuttuminen viileäksi ja kosteaksi suosii perunaa. Peruna kehittyy nyt nopeasti, ja rehevästä kasvustosta luteiden torjunta on tarpeetonta. Luteiden kyvystä siirtää vi­ruksia ei ole täyttä varmuutta. Luteet pystynevät siirtämään perunan viruksia kor­kein­taan lähikasveihin, ja luultavasti eivät niihinkään.

Takaisin alkuun

Hyödynnä vähäinenkin kosteus rikkakasvitorjunnassa (14.6.07)

Rikkakasvihävitteet tehoavat parhaiten kosteissa oloissa. Ennusteen mukaan lähi­päi­vien sateet jäävät vähäisiksi, joten hyödynnä sateen jälkeinen kosteus rikka­kas­vi­torjunnassa aina, kun se on mahdollista. Kuivan sääjakson aikana ruiskutus kannattaa ajoittaa varhaisaamun tunteihin, jolloin ilman suhteellinen kosteus on korkea.

Jos on kuivaa, vielä taimettumattomien lohkojen ruiskutukseen sopii hyvin Basta sel­lai­se­naan tai seoksena Afalonin tai Senkorin kanssa. Senkorin sijaan voi yhtä hyvin käyttää sen rinnakkaisvalmistetta Mistralia.

Rikkakasvintorjunta perunantaimistosta

Taimelle ehtineestä perunasta rikkakasvit hävitetään Tituksella tai Monitorilla. Jos sa­vi­kassa on sirkkalehtien lisäksi yli kaksi kasvulehteä, valmisteita terästetään pienellä määrällä Senkoria tai Mistralia (100–200 g/ha) riittävän tehon saamiseksi. Herkät la­jik­keet voivat olla Senkoria tai Mistralia ruiskutettaessa korkeintaan 'piikillä'. Fambolle niitä ei vioitus­riskin takia saa käyttää lainkaan. Useat tärkkelysperunalajikkeet sietävät Senkoria ja Mistralia 5 cm:n taimelle saakka.

Juolavehnä ruiskutetaan 3–4 -lehtivaiheessa ja valvatti 6–8 -lehtivaiheessa, jolloin peru­na on jo taimella. Juolavehnälle on tarjolla useita valikoivia hävitteitä. Leveä­lehtisille rikka­kasveille käytetään Titusta tai Monitoria.

Titus ja Monitor eivät täysin tapa valvattia, ohdaketta ja pähkämöä, mutta heikkokun­toisina juuririkkakasvit jäävät perunakasvuston alle. Riittävä teho saadaan, kun ruis­kutetaan sateen tai sadetuksen jälkeen. Kuivissa oloissa varsinaiset juola­vehnä­hävitteet tehoavat juola­vehnään luotettavammin kuin Titus tai Monitor.

Takaisin alkuun

Kastelun ennakointi (8.6.07)

Perunamaat ovat yleensä läpäiseviä, ja niiden vesivarastot tyhjenevät nopeasti perunan kas­vun käynnistyttyä. Muutaman viikon jakso perunan taimettumisen tienoilta eteen­päin kesä­kuussa on yleensä myös hyvin sateetonta, joten taimettuva peruna alkaa kärsiä nopeasti veden puutetta varsinkin karkeimmilla hietamailla.

Ainoastaan riittävä ja keskeytymätön vedensaanti turvaa runsaan perunasadon ja sen laadun. Erityisen tärkeä jakso on taimettumisen ja kukinnan välinen aika. Kastelu on aloitettava ennen kuin penkki ehtii kuivua pinnaltaan vettä hylkiväksi. Karkeimmilla ja nopeimmin kuivuvilla mailla kastelun aloittamiseen on varauduttava jo ennen perunan taimettumista, mutta viimeistään viikon — kahden kuluessa perunan pintaan tulosta.

Perunan kastelutarvetta kannattaa seurata päivittäin heti istutuksesta lähtien esi­merkiksi sadannan vajaukseen perustuen:
  sadannan vajaus = (sade + kastelu)—perunakasvuston vedenkulutus (PET)

Sadetuskastelussa kerta-annos mitoitetaan pellon vedenpidätyskyvyn (hyöty­ka­pa­si­teetin) mukaan:

• Karkeilla vähämultaisilla mailla aluksi enintään 10 mm. Uusinta 4–5 päivän kulut­tua, jos sää pysyy sateettomana, aurinkoisena ja tuulisena, ja noin viikon kuluttua, jos on sateetonta, mutta tyyntä ja viileää.

• Multavilla mailla aluksi 15–20 mm. Jos sateita ei tule, uusinta 7–10 päivän kuluttua.

Varsiston kasvaessa kastelumäärää voi lisätä niin, että hiekka- ja karkeilla hietamailla annetaan kerralla korkeintaan 20 mm ja paremmin vettä pidättävillä mailla 25–30 mm. Liiallista kertakastelua on varottava, sillä suuret vesimäärät huuhtelevat her­kästi ravinteet perunan ulottumattomiin.

Sadannan vajauksen sijaan kastelutarve voidaan arvioida myös ns. kouratestillä. Kastelu aloitetaan heti, kun penkin multa ei pysy enää kouraan puristettaessa pallona, mutta ei ole vielä kuivunut vettä hylkiväksi. Näin varmistetaan, että kasteluvesi saa­daan tunkeutumaan myös penkin sisään.

Ruventorjunnassa on tärkeää pitää penkki kosteana koko mukulanmuodostuksen ajan ja vielä 3–4 viikkoa mukulanmuodostusvaiheen jälkeen. Myös siemen­peruna­tuo­tan­nossa on tärkeää pitää penkki riittävän kos­teana heti taimettumisen jälkeen rönsyjen muodos­tu­mis­vai­heessa, jotta mukulaluku saadaan suureksi.

Perunamaiden hyötykapasiteetti (HYK) ja kastelun kerta-annos

Perunakasvuston vedenkulutus (PET) ja kasteluväli

*) aurinkoisina, tuulisina päivinä 6–10 mm/vrk

Takaisin alkuun

Pellon kosteusoloihin ja ilmanvaihtoon kiinnitettävä huomiota (31.5.07)

Viikon aikana säätyyppi on ollut epävakainen suuressa osassa maata, ja ravakoita uk­kos­kuuroja on esiintynyt erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Perunan kevättöiden etene­mi­sessä on näillä alueilla suuria vaihteluja.

Märkää maata ei pidä mennä muokkaamaan, vaan on parasta odottaa suotuisampia olo­suhteita. Lämpimään maahan istutettu, hyvin idätetty peruna kykenee taimet­tu­maan jopa kahdessa viikossa istutuksesta.

Kuorettuman rikkominen multauksella

Jo istutetuilla perunamailla sadekuurot ovat voineet liettää penkkien pinnan tai vettä on tullut jopa niin runsaasti, että perunat ovat osittain veden alla. Altaaksi kerääntynyt vesi tulisi johtaa pikaisesti pois pellolta perunoiden hukkumisen estämiseksi. Muok­kausolojen parantuessa penkit kannattaa mullata niin, että multaimen terät rikkovat penkin pinnan. Multaaminen palauttaa penkin muodon ja parantaa ilmanvaihtoa sekä pehmittää vakojen pohjat jälleen vettä läpäiseviksi.

Takaisin alkuun

Rikkakasvitorjunta (31.5.07)

Rikkakasvintorjunta on alkamassa. Tarkkaile perunalohkojen rikkakasvilajistoa. Jos esiin­tyy mataraa, käytä Afalonia, Fenixiä, Monitoria tai Titusta. Senkor ei juuri tehoa mata­raan. Fenixin heikko kohta on pillike. Boxeria suositellaan käytettäväksi toisen aineen kanssa seoksena, sillä yksinään se ei tehoa riittävästi savikkaan.

Kiertotatar on vaikea torjuttava etenkin kuivissa oloissa. Runsaan esiintymän hävittä­mi­seen tarvitaan yleensä käyttöohjeen ylimpiä annoksia tai torjunta-aineseos.

Torjunta pohjavesialueilla

Ympäristötukea hakeneiden tilojen torjunta-aineiden käyttöä I ja II luokan pohjavesi­alu­eil­la valvotaan. Jos viljelet pohjavesialueella, tarksita, että käytät sallittuja aineita. Perunan rikkakasvihävitteistä pohjavesialueella saa käyttää Afalonia, Fenixiä ja Boxeria. Näitä valmisteita koskee rajoitus, jonka mukaan samaa tehoainetta ei saa käyt­tää peräkkäisinä vuosina samalla peltolohkolla. Juolavehnän torjuntaan pohja­vesi­alueilla saa käyttää Agilia ja Targa Superia.

Eri valmisteiden ajantasaiset ohjeet löydät torjunta-ainerekisteristä internet-osoitteesta:
http://www.evira.fi/portal/fi/kasvintuotanto_ja_rehut/kasvin­suojelu­ainerekisteri/.

Mekaaninen torjunta

Myöhäinen istutus hyvin idätetyllä siemenellä helpottaa mekaanista torjuntaa, koska rikkakasveja taimettuu sitä vähemmän, mitä myöhemmin peruna istutetaan. Lisäksi peruna taimettuu nopeasti.

Ensimmäisen kerran harataan 7–10 vrk istutuksen jälkeen, kun rikkakasvit ovat tulossa taimelle. Perunan taimettumisvaiheessa harataan tarvittaessa uudestaan. Viimeistään perunan varrenkasvuvaiheessa penkit mullataan täyteen kokoonsa.

Ensimmäisessä harauksessa on tärkeää saada penkin harja puhtaaksi rikkakasveista. Peruna kannattaa istuttaa korkeaan penkkiin, jota on vara käsitellä ja madaltaa reilusti ensimmäisessä harauksessa.

Takaisin alkuun

Multausten ja rikkaruiskutusten sovittaminen (25.5.07)

Toukokuun alkupäivinä istutettu peruna taimettuu touko-kesäkuun vaihteessa. Seuraa perunan ja rikkakasvien kehitystä, ja arvioi multaustarve. Jos torjut rikkakasvit kemiallisesti, multaa penkit täyteen kokoonsa ennen perunan taimettumista ja ruiskuta rikkakasvit viikon kuluttua multaamisesta, kun peruna on tulossa pintaan.

Myöhään istutettaessa on viisainta tehdä iso penkki heti istutuksessa. Tarvittaessa multaa penkit perunan varrenkasvuvaiheessa.

Arvioi juuririkkakasvien torjuntatarve. Jos aiot torjua juuririkkakasveja, anna niiden kasvaa rauhassa ja multaa vasta viikko juuririkkakasviruiskutuksen jälkeen. Torju yksivuotiset rikkakasvit ennen perunan taimettumista eri rikkakasvihävitteellä kuin mitä aiot käyttää juuririkkakasvien torjuntaan.

Takaisin alkuun

Varautuminen hallantorjuntaan (15.5.07)

Vaikka päivälämpötilat alkavat olla melko kesäisiä, yöllä lämpömittarin lukemat jäävät vielä melko yleisesti nollan alapuolelle. Ensimmäisenä taimelle ehtineissä eteläisen Suomen perunakasvustoissa hallariskit ovat todellisia. Kokemusten ja tutkimusten mukaan juuri taimettumisvaiheessa syntyvät hallavauriot eivät kuitenkaan ole merkittävästi vaikuttaneet perunan kehitysrytmiin tai lopulliseen satoon. Vasta taimien saavutettua 5–10 cm pituuden halla alkaa hidastaa kasvua niin, että perunan sato siitä kärsii.

Sadetuksella voidaan tarvittaessa tehokkaasti torjua hallaa, mutta sadetus on aloitettava lämpötilan ollessa vielä selvästi nollan yläpuolella, ja sadetusta on jatkettava niin kauan, kunnes lämpötila kohoaa jälleen yli +0 °C. Myös juuri pintaan tulleiden taimien multaaminen maan alle estää hallavaurioita. Taloudellisesti sadetus hallantorjuntana on kannattavaa vain varhaisperunatuotannossa.

Takaisin alkuun

Penkki muokattuun maahan (4.5.07)

Perunan hyvä istutusalusta on kokkareeton, mutta ei pulveriksi jauhettu. Istutus­muok­kauksen syvyys on 15–17 cm, jolloin vaot ja penkki saadaan tehtyä muokattuun maahan. Maa on saatava kokkareettomaksi mahdollisimman vähillä ajokerroilla. Paripyörien käyttö vähentää merkittävästi maan tiivistymistä.

Keveillä hietamailla riittää pari muokkauskertaa joustopiikkiäkeellä, mutta jäykemmille maille vaakajyrsin soveltuu äestä paremmin. Jyrsinmuokkauksessa traktorin ajonopeus ja jyrsimen kierrosnopeus on sovitettava niin, että yhdellä ajokerralla saadaan sopivan hienojakoinen istutusalusta. Paria päivää aikaisemmin tehty pintaäestys parantaa tulosta. Sateen uhatessa maata muokataan istutuskuntoon vain sen verran kuin ennen sadetta ehditään istuttaa.

Kevätkyntö jouduttaa hitaasti kuivuvien maiden lämpiämistä ja kuivumista. Keväällä kyntösyvyytenä on 20-25 cm. Kevätkynnön jälkeen on tärkeää, että peruna istutetaan kahden päivän sisällä kynnöstä. Muutoin on olemassa riski peltojen liiallisesta kuivumisesta.

Takaisin alkuun

Perunan istutukset alkaneet (4.5.07)

Etelä-Suomessa ennen huhtikuun puoliväliä alkanut kasvukausi oli lähes pysähdyksissä Vapun seudun koleuden seurauksena. Sään jälleen lämmettyä kasvukausi on edennyt suunnilleen normaalissa aikataulussa, ja ruoka- ja tärkkelysperunan istutukset ovat päässeet vauhtiin eteläisessä Suomessa. Pohjoisempanakin istutuksia on aloitettu.

Perunan istutukseen kannattaa ryhtyä, kun pellot tulevat sopivasti muokkauskuntoon. Aikaisinkin voidaan istuttaa, kun sääennuste lupaa istutuksen jälkeen useita päiviä perunan kasvulle suotuisaa säätä. Liika hätäily ei kuitenkaan kannata, sillä märän ja kylmän maan muokkaaminen lisää kokkareita ja rakennevaurioita. Myös perunaseitti suosii tällaisia oloja.

Aikainen istutus

• Istutussyvyys enintään 5 cm ja perunan päälle maata vain 3–5 cm.

• Kemiallista rikkakasvitorjuntaa käytettäessä penkin multaus täyteen kokoon juuri ennen perunan taimettumista ja ruiskutus noin viikon kuluttua multaamisesta. Huomioi lajikeherkkyys ja myös rikkakasvilajisto sekä rikkakasvien kehitysaste.

• Pelkästään mekaanista rikkakasvitorjuntaa käytettäessä penkki istutuksessa lähes täyteen kokoonsa ja noin viikon kuluttua istutuksesta haraus niin, että perunan päälle jää maata vain 3–5 cm. Multaus juuri ennen taimettumista penkin harjan osalta lopulliseen korkeuteensa, ja kasvuston ollessa 15–20 cm korkea penkin lopullinen muotoilu täyteen kokoon niin, että saadaan riittävän suuri, leveä- ja pyöreäharjainen penkki.

Normaali ja myöhäinen istutus

• Istutussyvyys lajiketyypin ja kasvupaikan kosteusolojen mukaan 5–10 cm. Penkki heti istutuksessa täyteen kokoonsa.

• Kemiallinen rikkakasvitorjunta tarpeen mukaan lehti- tai maavaikutteisella torjunta-aineella käyttöohjeen mukaisesti. Ota myös huomioon rikkakasvilajisto ja rikkakasvien kehitysaste.

• Mekaanista rikkakasvitorjuntaa käytettäessä penkin päällystän haraus noin viikon kuluttua istutuksesta. Multaus lopulliseen kokoon perunan taimettumisen kynnyksellä.

Takaisin alkuun

Riskinä yli-itäminen (26.4.07)

Istutusten viivästyessä suunnitellusta ajankohdasta ensimmäisenä idätykseen otetut ja nopeimmin kehittyvät lajikkeet voivat itää liikaa varsinkin, jos niitä idätetään paksuna kerroksena kuution laatikoissa tai suursäkeissä. Pitkien pimeäitujen paakkuunnuttama siemenperuna vähimmilläänkin hidastaa istutusta. Pahimmillaan siemenperunan ja itujen kunto voi olla niin huono, että peruna taimettuu heikosti, ja kasvustot jäävät aukkoisiksi.

Aikaisissa, nopeasti itävissä lajikkeissa liian itämisen estämiseksi idätys kannattaa rajoittaa lyhyeksi viritysidätykseksi, jonka tuloksena istutuksessa siemenperunassa on enimmillään 2–3 mm idunalut. Pidemmän idätyksen vaativa siemenperuna tuodaan tarvittaessa ulkoilmaan sateelta suojattuun paikkaan. Jos siemenperunaa idätetään kuution laatikoissa tai suur­säkeissä, yli-itämisen uhatessa ne on syytä purkaa pienlaatikoihin, joissa perunakerros jää ohueksi, enintään 2–3 mukulan paksuiseksi. Hätätilassa osa yli-itävästä siemenperunasta voidaan levittää myös ohuiksi kerroksiksi peräkärryille tai lämmittämättömien kone- ja tarvikevarastojen lattioille.

Takaisin alkuun

Peittausaineet ja -menetelmät (26.4.07)

Seittipeittaukseen on tarjolla useita valmisteita. Nestemäisiä ovat Maxim 100 FS, Moncut 40 SC, Rizolex 50 SC ja Rovral-neste. Jauheita ovat Rizolex 10 DP, Rovral 75 WG ja Dithane NT.

Nestepeittaus on yleistynyt. Nestepeittaus voidaan tehdä sumuttaen rullapöydällä tai istutuskoneeseen asennettavalla peittauslaitteella. Vaihtoehtoisesti siemenperunat voidaan kastella upottaen peittausliuokseen tai valuttaa liuosta perunoiden päälle. Märkä­peit­tauk­sessa on huolehdittava, että perunaerä tuuletetaan kuivaksi tai istutetaan saman päivän aikana. Pitkittynyt märkyys mukuloiden pinnalla lisää tyvi- ja märkämädän riskiä.

Takaisin alkuun

Idätys (20.4.07)

Varhaisperuna alkaa suurelta osin olla jo maassa, ja muun perunan tuotannossakin siemenperunan idätykset ovat jo myöhässä, jos istutuksiin aiotaan päästä toukokuun alkupäivinä. Sitä vastoin siemenperuna ehditään vielä hyvin idättää toukokuun puolivälin — kesäkuun alun istutuksiin. Huolellinen idätys nopeuttaa perunan kehitystä ja varmistaa tuleentuneen sadon nostossa. Idätetty siemen on aloittanut kasvunsa jo ennen istutusta, ja jokainen perunan kasvuun saatu lisäpäivä keväästä merkitsee syksyn sadonkorjuussa 3–5 päivän pelivaraa.

Vaikka tämän kevään sää on ollut hyvin kesäinen, tässä vaiheessa var­min­ta on aloittaa idätys sisätiloissa, sillä talviset olot voivat yllättää vielä huhti­kuun loppupäiviin saakka. Ulkona idätys aloitetaan vapun jälkeen. Sie­men­perunat siirretään tuulilta suojattuun, aurinkoiseen paikkaan. Paririviin sijoitettujen idätyslaatikkolavojen, idätyshäkkien tai –säkkien väliin jä­te­tään vähintään 10 cm rako. Päälle vedetään muovi, joka ulottuu maahan ja tuetaan päältä harjaksi niin, että se ei kosketa siemenperunaa. Telttaa tuuletetaan lämpiminä päivinä ja suljetaan tiiviisti kylminä öinä.

• Optimaalisessa idätyksessä perunakerroksen vahvuus on 8–12 cm. Riittävässä valossa ja alhaisessa lämpötilassa (8–12 °C) iduista kehittyy koneellisen istutuksen kestäviä valoituja.

• Paras idätystulos saadaan idätyslaatikoissa (10–20 kg), 2 m³ idä­tys­häkissä tai idätyssäkissä (125 kg).

• Kuution laatikko tai 500 kg suursäkki ovat käyttökelpoisia kompromis­se­ja vain syvä­silmäisille ja hitaasti itäville tärkkelys­peruna­lajikkeille, kun idätys tehdään ulkona muovin alla voimakkaasti vaihtelevissa valo- ja lämpöoloissa ja rajataan pituudeltaan vain lyhyeksi itämisen käynnistäneeksi herätysidätykseksi.

• Matalasilmäisissä ruoka- ja ruokateollisuuslajikkeissa idut ir­toa­vat her­kästi, ja niille soveltuva idätys­me­ne­tel­mä on idä­tys­laa­tik­ko, -häkki tai –säkki.

Ohjeelliset idätysajat lajikkeittain, kun idätystilan lämpötila on +8–12 °C:

Lämpötilan nousu idätystilassa kahdella asteella merkitsee idätysajan lyhenemistä noin viikolla. Lämpimässä idätystilassa on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että valoa on runsaasti, jotta idut eivät kehity nopean pituuskasvun takia istutuksessa herkästi rikkoutuviksi pimeä­iduiksi.

Jos istutukset viivästyvät suunnitellusta ajankohdasta, nopeimmin kehittyvät lajikkeet voivat itää liikaa varsinkin, jos niitä idätetään paksuna kerroksena kuution laatikossa tai suur­säkissä. Tällaiselle siemenelle on erityisen tärkeää pitää idätystilan lämpötila tarpeeksi alhaisena, enintään 10–12 asteessa. Itujen tukevoitumisen kannalta parasta olisi, jos idätyspaikan lämpötila vaihtelisi päivän noin 15 asteen maksimista yöllä lähelle nollaa. Toisaalta pientä pakkastakaan ei kannata pelätä. Pakkaselta idätettävää perunaa on syytä suojata vasta silloin, kun lämpötila putoaa usean tunnin ajaksi selvästi alle –5 asteen.

Takaisin alkuun

Perunaseitin torjunta (5.4.07)

Perunaseittisieni vikuuttaa perunan ituja, versojen maanalaisia osia, rönsyjä sekä muku­lan­alkuja. Tuleentuvien mukuloiden pinnalle se muodostaa seittirupea. Seittirupipahkoja jää kasvinjätteissä peltoon, missä ne säilyvät pari vuotta tartutuskykyisinä. Tärkein taudin leviämistie on seittirupinen siemenperuna.

Näin tuotat seittiruvetonta siementä: Peittaa aina lisäysviljelyn sie­men. Käytä siemen­viljelyssä viljelykiertoa, jossa perunaa on korkeintaan kerran kolmessa vuodessa. Varsis­ton­hävityksen jälkeen nosta peruna heti, kun kuori alkaa kestää, jottei seittirupea ehdi muodostua.

Varhaisperunan viljely: Peittaa siemen ennen idätystä, ettei seitti pääse tekemään tuhoja pitkän idätysvaiheen aikana.

Ruoka- ja tärkkelysperuna: Peittaa seittirupinen siemen aina. Täysin seit­ti­ruvettomasta siemenestä on mahdollista saada tervettä satoa peittaamattakin. Pidä kuitenkin mielessä, että mitä arvokkaampaa satoa tuotat, sen vähemmän kannattaa seitin suhteen ottaa riskejä. Esimerkiksi sie­me­nessä kulkeutuva vähäinenkin seittitartuke voi olla kohtalokas maassa, jos­sa perunaa ei ole koskaan viljelty ja josta sen vuoksi puuttuu perunaseittiä hillitsevä pieneliöstö.

Näin paljastat seitin maatartunnan: Ota viljelemästäsi perunaeräs­tä äm­pärillinen mukuloita ja pese ne. Lajittele mukulat kahteen kasaan: toi­seen täysin seittiruvettomat ja toiseen ne, joissa on yksi tai useampia seit­tirupipilkkuja. Jos seittirupea löytyy, sitä on jäänyt myös peltoon, jossa sato kasvoi. Viljele kyseisellä lohkolla pari vuotta muita kasveja, jona aikana seitti vähenee harmittomalle tasolle.

Peittauksen teho ei ulotu maalevintäiseen seittiin.

Lisätietoa ja erinomaisia oirekuvia löytyy Paavo Ahvenniemen Seitin torjunta –oppaasta:
http://www.sci.fi/~ahven/perunaseitti/taudinoireet.htm

Takaisin alkuun

Perunatilan kasvukausi alkamassa (2.4.07)

Poikkeuksellisen lämpimän maaliskuun seurauksena Etelä-Suomen pellot ovat lumettomia. Kevät etenee hyvää vauhtia, vaikka pääsiäisviikon sääennusteet lupaavatkin tähän kehi­tyk­seen vähintään tilapäistä pysähdystä. Varsinais-Suomen saariston varhaisperunaviljelmillä istutukset ovat käynnistyneet ennätyksellisen aikaisin.

Nyt on viimeisin hetki käydä täsmennykset kesän viljelysuunnitelmiin, viimeistellä lannoi­tus­suunnitelmat ja tarkistaa kevään istutustöissä tarvittavien koneiden kunto. Osta myös hy­vissä ajoin ennen istutuskiireitä kesän kasvinsuojeluaineet, jollet vielä ole niitä hankkinut. Varmista erityisesti, että rutontorjunta-aineita on noin 1,5–2 kertaa normaalivuoden tarve, jotta pahanakaan ruttovuotena et joudu pulaan.

Takaisin alkuun

Uuden siemenperunan vastaanotto ja käsittely (20.3.07)

Siemenperunatoimitukset käynnistyvät pikapuolin kevätsäiden lämmetessä. Varmista, että olet paikalla, kun ostamasi uusi siemenerä tuodaan tilalle. Ostosiemenen laatuvikoja on vaikea osoittaa enää heinä-elokuussa aukkoisen tai muulla tavoin epätasaisen kasvuston syyksi, jos ostetun siemenen mahdollisiin laatuvikoihin ei puututa heti keväällä siemenen tullessa tilalle.

Käy tavara huolella läpi heti kuorman purkuvaiheessa ja kirjaa kaikki sie­me­nen kun­toa koskevat epäkohdat ja puutteet. Pyydä tavaran toimit­ta­jan/kuljettajan allekirjoitus var­mistukseksi. Toimita myös nämä huo­mau­tukset välittömästi siemenperunan myyjälle. Voit myös pyytää maaseu­tu­kes­kuksen perunakonsulenttia ottamaan näytteen Eviran siemen­tar­kastus- ja luomuvalvontayksikön (SILU) viralliseen jälkitarkastukseen heti siemen­erän tultua tilalle, jos epäilet, että siemen ei ole vakuustodistuksen mu­kai­nen. Säilytä tilalle tuleva uusi, puhdas siemen erillään varastossa ole­vas­ta muusta perunasta. Harmaahilsesaastunta tapahtuu ilman välityksellä va­ras­tossa tai esim. idätyksen aikana. Käsittele myös ostamasi siemen­peruna vain puhtain välinein.

Takaisin alkuun

Omavalvonta ulottuu nyt ruokaperunaan ja pakatun perunan käsittelytila oltava elintarvikehuoneisto (20.2.07)

Viime vuonna voimaan tullut uusi elintarvikelaki (23/2006) ja siihen liit­ty­vä alku­tuo­tan­to­asetus (134/2006) ulottivat omavalvonnan myös ruoka­pe­ru­naan. Elin­tar­vike­tur­valli­suu­den kannalta keskeisten asioiden valvonta siir­tyi viran­omaisilta yrittäjälle. Viranomaiset seu­raavat tästä lähin ensi­si­jai­sesti sitä, mi­ten omavalvonta toteutetaan.

Alkutuotantoasetuksen myötä myös veden laadun säännöllinen tutki­tut­ta­mi­nen tulee pakolli­seksi, ja tämä laatututkimus koskee myös kasteluvettä. Li­säk­si sää­döksiin liittyen Elin­tar­vi­ke­turvallisuus­virasto (Evira) on 12.12.2006 päi­vä­tyl­lä oh­jeel­laan http://www.palvelu.fi/evi/fi­les/72_653_262.pdf mää­rit­tä­nyt, että sellainen tila, jossa perunaa pakataan kuluttajapakkauksiin, on hyväksytettävä elintarvikehuoneistoksi.

Mikäli alkutuotannon harjoittaja ei ole saanut helmikuun 2007 loppuun men­nessä kunnan val­vontaviranomaisilta ilmoitusta alku­tuotantotiloista, ilmoi­tus alkutuotannosta ja -alku­tuotanto­pai­kasta on toimitettava kunnan elintarvike­val­vontaan 31. toukokuuta 2007 mennessä. Omavalvonnan osalta säädökset astuvat voimaan 1. maaliskuuta 2007.

Säädöksiä koskevaa lisätietoa ja tukimateriaalia löytyy Kotimaisten kasvisten sivuilta osoitteessa: http://www.kotimaisetkasvikset.fi/finfood/kasvikset.nsf­/wtaso1esivut­/Viljely?OpenDocument" osassa "Laatutarha-ohjeisto".

Takaisin alkuun

Takaisin etusivulle

Vuoden 2007 tiedotteet

Perunavaraston jäähdyttäminen (5.11.07)
Tuloksen arviointi (26.10.07)
Käyttölaatu syytä varmistaa (22.10.07)
Nostamatta jäävä peruna (13.10.07)
Tärkkelysperunavälivaraston hoito (11.10.07)
Jääntiperunat (1.10.07)
Perunan lämpökäsittely (24.9.07)
Hukkunut peruna (17.9.07)
Siemenperunan syyspeittaus (11.9.07)
Halla vieraili (11.9.07)
Koloradonkuoriaisia voi löytyä vielä nostossa (10.9.07)
Maltokaariviroosi (4.9.07)
Tärkkelysperunan välivarastointi (3.9.07)
Nostot varastoon alkamassa (28.8.07)
Alkukuivaus varmistaa varastointia 27.8.07)
Varastoon saakka aukoton ruttosuoja (27.8.07)
Juuririkkojen syystorjunta (24.8.07)
Harkintaa varsistohävitykseen (22.8.07)
Viime hetken varastovinkkejä (16.8.07)
Aikuiset koloradonkuoriaiset kuoriutumassa (9.8.07)
Munaitiöiden torjunta (9.8.07)
Siemenperunan varsistohävitys (3.8.07)
Osallistu maltokaariviroosikartoitukseen (2.8.07)
Koenosto satoarvion pohjaksi (2.8.07)
Ruttosuoja aukottomaksi (27.7.07)
Erota harmaahome (24.7.07)
Näivetystautia näkyvissä (23.7.07)
Uusi koloradonkuoriaislöytö (19.7.07)
Huolehdi perunan vedensaannista (18.7.07)
Ruttoa Etelä-Suomessa (12.7.07)
Suojaa kasvustot (12.7.07)
Pahkahomeen torjunta (12.7.07)
Valppaana koloradonkuoriaisen varalta (12.7.07)
Liikavedet pois viljelyksiltä (9.7.07)
Ruton ruiskutusohjelmat (7.7.07)
Peruna-ankeroinen pian tunnistettavissa (6.7.07)
Perunan lisälannoitus (6.7.07)
Sateet herättävät ruton munaitiöt (28.6.07)
Multaamalla kookas penkki (28.6.07)
Juuririkkakasvien torjunta (26.6.07)
Koloradonkuoriaisriski suurimmillaan (25.6.07)
Ilmoita aikaisista ruttoesiintymistä (20.6.07)
Rutontorjuntaan varautuminen (20.6.07)
Etelä-Pohjanmaalla luteita (20.6.07)
Hyödynnä vähäinenkin kosteus rikkakasvitor­jun­nas­sa (14.6.07)
Kastelun ennakointi (8.6.07)
Huomio pellon kosteusoloihin ja ilmanvaihtoon (31.5.07)
Rikkakasvintorjunta (31.5.07)
Multausten ja rikkakasviruiskutusten sovittaminen (25.5.07)
Varautuminen hallantorjuntaan (15.5.07)
Penkki muokattuun maahan (4.5.07)
Perunan istutukset alkaneet (4.5.07)
Riskinä yli-itäminen (26.4.07)
Peittausaineet ja -menetelmät (26.4.07)
Idätys (20.4.07)
Perunaseitin torjunta (5.4.07)
Perunatilan kasvukausi alkamassa (2.4.07)
Uuden siemenperunan vastaanotto (20.3.07)
Omavalvonta ja ruokaperunan käsittelytila (20.2.07)

Takaisin vuoden 2008 tiedotteisiin