Perunaseittisieni vikuuttaa perunan ituja, versojen maanalaisia osia, rönsyjä sekä mukulanalkuja. Tuleentuvien mukuloiden pinnalle se muodostaa seittirupea. Seittirupipahkoja jää kasvinjätteissä peltoon, missä ne säilyvät pari vuotta tartutuskykyisinä. Tärkein taudin leviämistie on seittirupinen siemenperuna.
Näin tuotat seittiruvetonta siementä: Peittaa aina lisäysviljelyn siemen. Käytä siemenviljelyssä viljelykiertoa, jossa perunaa on korkeintaan kerran kolmessa vuodessa. Varsistonhävityksen jälkeen nosta peruna heti, kun kuori alkaa kestää, jottei seittirupea ehdi muodostua.
Varhaisperunan viljely: Peittaa siemen ennen idätystä, ettei seitti pääse tekemään tuhoja pitkän idätysvaiheen aikana.
Ruoka- ja tärkkelysperuna: Peittaa seittirupinen siemen aina. Täysin seittiruvettomasta siemenestä on mahdollista saada tervettä satoa peittaamattakin. Pidä kuitenkin mielessä, että mitä arvokkaampaa satoa tuotat, sen vähemmän kannattaa seitin suhteen ottaa riskejä. Esimerkiksi siemenessä kulkeutuva vähäinenkin seittitartuke voi olla kohtalokas maassa, jossa perunaa ei ole koskaan viljelty ja josta sen vuoksi puuttuu perunaseittiä hillitsevä pieneliöstö.
Näin paljastat seitin maatartunnan: Ota viljelemästäsi perunaerästä ämpärillinen mukuloita ja pese ne. Lajittele mukulat kahteen kasaan: toiseen täysin seittiruvettomat ja toiseen ne, joissa on yksi tai useampia seittirupipilkkuja. Jos seittirupea löytyy, sitä on jäänyt myös peltoon, jossa sato kasvoi. Viljele kyseisellä lohkolla pari vuotta muita kasveja, jona aikana seitti vähenee harmittomalle tasolle.
Tietoa seitintorjunnasta ja erinomaisia oirekuvia löytyy Paavo Ahvenniemen Seitin torjunta –oppaasta: http://www.sci.fi/~ahven/perunaseitti/taudinoireet.htm