Miksi peruna itää penkissä?

Normaalisti uusi peruna ei pysty penkissä itä­mään. Itämislepo jat­­­kuu vielä noston jälkeen varastossa joitakin viikkoja, vaikka säilytyslämpötila olisikin korkea.

Kuuman ja kuivan kesän jälkeen saattaa nostossa kuitenkin törmätä siihen, että uusi sato on alkanut itää jo pen­kissä. Lievimmillään oireet ilmenevät siten, että perunan sil­mästä työntyy esiin selvä itu. Pa­him­mil­laan "itu" on muo­dostunut rön­syksi, jonka päähän on ke­hit­ty­nyt uusi pe­­ru­na – mukulat ovat sel­vässä ketjussa. Itu saattaa myös kasvaa maan pintaa uudeksi varreksi.

Perunan itäminen penkissä on fysiologinen kasvuhäiriö, ja se syntyy, kun lähinnä heinäkuussa on poik­keuk­sellisen kuumaa ja kuivaa. Useimmista muis­­ta vilje­ly­kas­veista poiketen peruna ei kuole ankaraankaan kui­vuu­teen. Kasvu ainoas­taan pysähtyy jatkuakseen taas olosuhteiden muut­tu­essa suotuisiksi. Kuivissa ja kuu­mis­sa olois­sa huo­noim­min vet­tä pi­dät­tä­villä, karkeilla mailla pe­ru­nan kas­vu py­sähtyy; kas­vus­to vaipuu sy­vään kuu­muus–kuivuushor­rokseen. Mu­­ku­la­­sa­dos­sa ei ta­­pahdu lain­kaan lisä­kas­vua, tai kasvu on hy­vin hi­das­ta.

Sateiden alettua kasvun edellytykset pa­laa­vat, ja peru­na­kin vir­koaa kui­vuushorroksestaan. Kuivuus yhdessä pen­kin kor­kei­den läm­­pö­ti­lo­jen kans­sa on kuitenkin aiheuttanut sen, että uuden sa­don mu­­ku­loissa nor­maa­­listi vielä syvässä lepotilassa olevat itu­silmut ovat pur­ka­neet itä­mis­le­pon­sa (dor­mans­sinsa). Yhteyttämistuotteet eivät va­ras­toidukaan en­nen kui­vuut­ta muodostu­neisiin mukuloihin, vaan pe­runa al­kaa ke­hit­tää nii­den sil­muis­ta uusia mu­kularönsyjä ja mu­ku­loi­ta. Lie­vim­millään il­miö näkyy sil­mu­jen ym­pä­­ris­tön turpoamisen tuot­tamana eri as­tei­se­na ulokkeisuutena ym. epä­muo­toi­suu­­tena.

Ankaran kuivuuden jälkeen nopeasti saatu runsas vesimäärä aiheut­taa hel­pos­ti muitakin on­­gel­mia. Kun perunan kasvu käynnistyy pit­kän py­säh­dyk­sen jäl­keen äkillisesti ja voi­mak­­kaana, mu­ku­lan solukot re­pei­le­vät her­käs­ti. Syn­tyy onttoutta ja kasvuhalkeamia, jot­ka edelleen hei­ken­tä­vät sadon käyt­tö­arvoa.

Kirjavaa laatua odotettavissa

Kun sadossa on kahdessa vaiheessa syntyneitä mukuloita, laatu on väis­tä­mät­tä kirjavaa. Erityisesti perunan kuiva-ainepitoisuus ja sen myö­tä myös jau­hoi­suus ym. sisäisen laadun ominaisuudet saattavat vaih­della voi­mak­kaas­­ti sa­mankin perunaerän sisässä. Var­sistossa syn­­ty­vien, uusien yh­­teyt­tä­mis­tuot­teiden li­säk­si kas­­vuun ku­­luu myös aikai­semmin, en­­nen kui­vuut­ta muo­dos­tuneisiin mu­ku­­loi­hin ker­ty­nei­tä va­ra­ravin­to­re­ser­ve­jä, mi­kä edel­­leen kärjistää laa­tu­on­gel­mien esil­le tu­loa.

Ruoka- ja ruokateollisuusperunassa kuivuuden aiheuttamien laatuongelmien minimoimiseksi kannattaa en­nen sa­don­kor­juuta yrittää mahdollisimman tarkoin rajata perunaviljelmiltä pahiten kuivuudesta kär­sineet kohdat ja nostaa ne erikseen. Jos kuivuusalueet ovat pellossa niin laaja-alaisia tai hajallaan pitkin peltoa, että niiden rajaaminen ja erikseen nostaminen ei ole mie­le­käs­tä, kannattaa ottaa yhteyttä sadon käyttäjään ja neuvotella tällaisen lohkon sadolle mah­dollisesti uusi osoite.

Pahitmmin kuivuudesta kärsineet kohdat on tun­nistettavissa siitä, että varsisto oli hei­nä­kuun hel­teis­sä veden puutteen seurauksena muu­ta kasvustoa huo­mat­tavasti pienempää ja väriltään sy­vän tum­man sini­vih­reä sekä var­sinkin keskipäivällä voimakkaasti nuu­tu­nut­ta. Näissä koh­dissa ku­kin­ta oli myös hy­vin heikkoa tai sitä ei tapahtunut lainkaan. Kosteuden jälleen riittäessä kui­vuu­desta kärsineet kohdat pysyvät tumman vihreinä kas­vun edelleen jatkuessa, kun muu kas­vus­to al­kaa jo vaaleta tuleentumisen käyn­nis­tyt­tyä. Myös kukinta saattaa alkaa uudelleen.