Perunan kasvun pysähtyminen keskikesän
kuivimpaan ja kuumimpaan aikaan kostautuu syksyllä viivästyneenä
tuleentumisena. Kuumuusaikana horrokseen vaipunut peruna
heräsi
elokuun sateiden myötä uuteen kasvuun, jota ryydittää vielä monin
paikoin runsaana maasta perunalle käyttökelpoiseksi vapautuva typpi.
Toisaalta syyskuun jälkipuoliskon viileys
ja
pilvisen sään vähäinen valo hidastavat perunan
tuleentumiskehitystä. Varsinkin myöhäisissä, reheväkasvuisissa
lajikkeissa luontainen tuleentuminen ei käynnisty, vaan kasvu jatkuu,
vaikkakin hidastuneena. Nostossa syntyy ongelmia, kun vajaan
tuleentumisen seurauksena mukulat pysyvät tiukasti rönsyissä, ja myös
kuoren kiinnittyminen on heikkoa.